Friday, November 21, 2014

Sarcodon squamosus this autumn Männynsuomuorakasvärjäys tänä syksynä


Viime viikolla tein kokeiluja männynsuomuorakkailla. Siskoni koiralenkkien varrella niitä kasvoi hyvin ja sain niitä paljon häneltä. Marraskuussa männynsuomuorakkaat ovat jo tarpeeksi vanhoja ja niissä oli toivottavasti kehittynyt myös sinisiä värejä. Nuorissa tai ruskeissa yksilöissä ei oman kokemukseni mukaan ole vielä tarpeeksi sinistä väriä antavia yhdisteitä ja siksi on parasta odottaa, että sienet vanhenevat ja alkavat jopa mädätä.

IN ENGLISH
Last week I did some experimenting with mushroom Sarcodon squamosus. They grew abundantly in the forest where my sister walks her dogs, and she collected a lot of them for me. At this time the mushrooms were old enough to have also blue dyestuffs in them, the blue develops in old mushrooms, I have never gotten blue or even green with young or light brown S.squamosus.


Orakkaat ovat tosi mysteerisieniä koska niistä voi parhaimmillaan saada vihreitä ja sinisiäkin sävyjä. Sinisten väriaineiden määrä sienissä on kuitenkin pieni eli sieniä tarvitaan paljon, eikä sinisten värien saaminen lankoihin mitenkään yksinkertaista tai helposti toistettavaa. Täällä olen kirjoittanut aiemmista kokeiluistani männynsuomuorakkailla. Nämäkin ovat nyt vain kokeiluja ja yritys oppia miten näistä sienistä saisi parhaan mahdollisen värin, ja toivottavasti näistä kokeiluista on myös apua toisille värjäreille. Lisäksi värien valonkesto ei välttämättä ole paras mahdollinen ja siksi nänä langat eivät tulekaan myyntiin, ainakaan kunnes olen keväällä testannut valonkeston.

IN ENGLISH
Tooth fungi are really mystery mushrooms, because at best they can give greens and blues to wool. The amount of blue in them is small and you need a lot of fresh mushrooms. Getting blue from them is not easy and easily repeated. Here I have written previously about my experiments with this mushroom. Also these are experiments and an attempt to learn more about dyeing with this mushroom, and I hope these experiments also help other dyers. I am not so sure about the lightfastness of colors from Sarcodon squamosus, so I don't sell these yarns, not at least until I have tested them for light in the spring when the sun shines more.


Käytin tuoreita vanhoja jo puolimätiä ja kertaalleen jäätyneitäkin männynsuomuorakkaita 10kg/100g lankaa, hyvä että ne ovat isoja ja painavia sieniä. Murskasin sienet käsin ja peitin vedellä, ja keitin niitä kiehuen 2-3 tuntia. Kun keitos alkoi kiehua, lisäsin liemeen joko ammoniakkia tai osaan kidesoodaa niin, että pH nousi 9:ään. Ammoniakkia käytettäessä se haihtui keiton aikana niin, että lopussa liemi oli  pH 7-8. Kidesoodalla liemen pH pysyi korkeana koko keiton ajan. Sieniä keitettäessä niitä pitää vahtia, ja sekoitella, koska keitos vaahtoaa paljon ja kiehuu helposti yli. Alussa vaahto on ruskeaa, mutta kun liemeen on lisätty emästä, vaahto muuttuu sinertäväksi.

Keiton jälkeen siivilöin osasta lientä sienet pois (että sain mahtumaan lankoja kattilaan), mutta jätin ainakin puolet sienistä liemeen. Olen ymmärtänyt, että väristä tulisi parempi mikäli sienet ovat liemessä yhtä aikaa lankojen kanssa, ja kokeilin nyt näin. Aiemmin olen useimmiten siivilöinyt sienet pois. Lankojen ollessa liemessä katsoin, että pH oli lähellä 7, ei alle, mutta ei yli 8, koska minulla on mennyt niin monia lankoja aiemmin pilalle jos pH on ollut yli 8 ja liemi kuuma. Mikäli pH oli liian korkea keiton lopussa, lisäsin pienen tilkan etikkaa, jotta pH laski alle 8.
Monissa orakasvärjäysohjeissa neuvotaan värjäämään korkeassa pHssa, mutta olen onnistunut saamaan sinisiä myös värjäten neutraalissa pH7ssä, mikäli liemi on ollut sienten keiton aikana emäksinen, ja tämä tapa sopii minulle paremmin. Voi olla, että teolliset superwashkäsitellyt langat kestävät kuumaa emästä paremmin, mutta minun lankani ei kestä sitä, vaan lankojen suomut jäävät auki ja lanka vanuu ja menee pilalle.

Kun langat olivat sitten liemessä, nostin lämmön 80-90°C ja pidin siinä tunnin verran. Värjäyksen alussa langat näyttävät beigeltä, sitten tummemmalta ruskealta ja kun lämpö nousi yli 80°C, ruskean alla alkoi näkyä sinisiä sävyjä. Ruskea väri huuhtoutui pesussa pois ja jäljelle jäi sininen. Matalammissa lämpötiloissa siniset väriaineet eivät kiinnity lankoihin. Värjäyksen aikana liikuttelin lankoja usein, varsinkin alussa, jotta väristä tulisi tasainen, ja myös nostin lankoja ilmaan joitain kertoja saamaan happea, ihan vain muutamaksi sekunniksi. Kaikki langat olivat valkoisia, ja esipuretettu alunalla (10%) ja viinikivellä (4%), kaikki koelangat olivat samasta puretuserästä.

IN ENGLISH
I used fresh but very old and rotten, some also frozen mushrooms Sarcodon squamosus 10kg/100grams of yarn, that is mushroom weight 100 times per weight of the yarn, lucky they are big and heavy mushrooms. I crushed the mushrooms and covered with water and boiled them vigorously for 2-3 hours. In the beginning when they started to boil I added either ammonia or washing soda to raise the pH of the bath to 9. In experiments where I used ammonia, it evaporated during the boiling so that in the end the pH was near neutral, but with washing soda the pH stayed high for the whole time.
When boiling the mushrooms you have to watch the bath carefully, because a lot of foam develops and it boils over easily. In the beginning the foam is brown but after adding the base to the bath, the foam changes to brownish blue.

After boiling the mushroom enough I strained part of the bath (so that I got room for the yarns), but left at least half of the mushrooms in the bath. I have understood that if the mushrooms and yarns are together in the bath, it is possible to get better blues, and I wanted to try this way now. Before adding the yarns to the bath I made sure that pH was close to 7, not under 7, but not over 8 either, because I have ruined so many yarns by combination of high pH and hot temperature, so I'm careful with it now. If the pH was too high I added small amount of vinegar to lower the pH.  I know that many mushroom dyers say that to get the best blues the pH must be high when the yarns are in the bath, but I have managed to get reasonably good colors also in neutral bath, if the pH was high when extracting  the color from the mushrooms by boiling them, and this method works better for me. It may be that superwash treated commercial yarns can handle high pH and hot temperatures without getting damaged, but my yarn can't. The scales of the wool stay open and the wool felts.

When the yarns were in the bath, I raised the temperature to 80-90°C (almost boiling), and kept it there for one hour. At first the yarns looked beige, then brown and when the temperature was high you could see blue shades mixed with brown, later the brown washed out and blue came out better. The blue dyes from these mushrooms don't attach to the yarn in lower temperatures. During dyeing, and especially in the beginning of dyeing, I moved the yarns around in the bath and couple of times raised them to air to get oxygen (only for couple of seconds).
All yarns were mordanted with alum (10%) and cream of tartar (4%), and all samples were from the same mordant lot. All base yarns were white.

The samples below are following:
1a.  ammonia for raising pH during boiling, only about one thirds of the mushrooms with yarns in the dyebath
1b.  afterbath of 1a
2.   ammonia for raising the pH during boiling, after 45 min of dyeing 2grams of iron to the bath, dyeing continued for 15 minutes
3a.  washing soda for raising the pH during boiling, more mushrooms with the yarns
3b.  afterbath of 3a
3c.  second after bath of 3a
4a.  washing soda for raising the pH during boiling, unmordanted yarn, mushrooms didn't boil as vigorously as in the other experiments (the pot was too full and was going to boil over)
4b. same bath as 4a, rhubarb leaf mordanted yarn (400% rhubarb leaves)
4c. same bath as 4a, alum + CoT mordanted yarn
4d. afterbath of 4a
4e. second afterbath of 4a
5. bath from dried Sarcodon squamosus from last year, 800grams of dry mushrooms per 100g yarn, mushrooms soaked first overnight, then boiled for 4 hours, ammonia for raising the pH during boiling the mushrooms. This bath wasn't as dark in color as the baths from fresh mushrooms.


Näytteet eri värjäyksistä seuraavasti:
1a. keitto ammoniakin kanssa, lankojen kanssa vain ehkä n kolmannes sienistä, muut siivilöity pois
1b. jälkiväri edellisestä
2.  keitto ammoniakin kanssa, värjäys 45 min, minkä jälkeen rautavihtrilliä 2g/100g lankaa, värjäys edelleen 15 min
3a. keitto kidesoodan kanssa, itse väriliemessä yli puolet sienistä.
3b. jälkiväri edellisestä
3c. toinen jälkiväri edellisestä
4a. keitto kidesoodan kanssa, purettamaton lanka, sienet eivät kiehuneet yhtä voimakkaasti kuin edellisissä kokeiluissa (kattila oli liian täynnä ja meinasi kiehua yli koko ajan)
4b. sama liemi edellisen kanssa, raparperinlehtipuretettu lanka (400% raparperinlehtiä)
4c. sama liemi edellisten kanssa, aluna-viinikivipuretettu lanka
4d. jälkiväri edellisistä
4e. toinen jälkiväri edellisistä
5.  tässä värjäyksessä oli vuoden vanhoja kuivattuja sieniä, jotka eivät olleet yhtä vanhoja, kuivattuja sieniä oli 800g/100g lankaa. Sienet liotettu yön yli, keitetty 4 tuntia, keitossa käytetty ammoniakkia pHn nostoon. Liemi ei ollut koko aikana yhtä tumma kuin tuoreista mädistä sienistä tehty liemi.

AJATUKSIA
Olin eniten yllättynyt, että tänä vuonna sain parhaimmat siniset värit liemestä, missä keitossa oli käytetty kidesoodaa eikä ammoniakkia. Tähän asti olin ollut varma, että vain ammoniakki toimii kunnolla orakasvärjäyksissä, ja olin käyttänyt viime vuodet vain ammoniakkia, mutta ei se olekaan niin, vaan erilaiset tulokset aiemmin johtuivat jostain muusta.. mutta mistä, en osaa sanoa. Lisäksi olisin nyt kuvitellut, että sienet jokaisessa värjäyksessä (paitsi no 5) olisivat olleet yhtä vanhoja, ainakin ne näyttivät samoilta ja painona käytin niitä yhtä paljon, mutta on mahdollista, että jotkut olivat kuitenkin hiukan vanhempia tai ämpärissä painuneet kasaan ja ehkä paino oli siinä sitten vähentynyt. Mutta en voi sanoa varmasti. Jostain syystä kuitenkin joka värjäyksessä väristä tuli hiukan erilainen.
No 4 värjäyksessä vähäinen sinisen määrä johtui melko varmasti siitä, että sienet eivät kiehuneet yhtä kovasti ja pitkään kuin muissa värjäyksissä. Lisäksi no 4 langoista tuli eniten epätasaisia, muissa väri on melko tasainen. Männynsuomuorakkailla myös raparperipuretus kiinnitti sinisiä värejä samoin kuin aiemmissa kokeiluissani tuoksuorakkailla, tosin väri näyttää vihreämmältä koska pohjana on raparperin kellertävä väri.
Viimeisen kokeilu no5 kuivatuilla sienillä ei antanut yhtä hyvää väriä, vaan siitä tuli enemmän vihreä. Luulen, että sienet olivat nuorempia kuin nämä tuoreet vanhat, mätiä sieniä kun on vaikea kuivata, ja väriero johtuu siitä.

Tämän vuotisen kokemuksen mukaan nyt ajattelisin, että jos haluaa sinistä männynsuomuorakkailla, niin
- sienten pitää olla hyvin vanhoja
- kannattaa keittää pitkään, useita tunteja ja kovalla tulella
- kun sienet alkavat kiehua, keittoon pitää lisätä joko ammoniakkia tai kidesooda niin, että pH on 9
- lankojen pitää olla esipuretettuja, raparperinlehtipuretuksella tulee myös ok vihreää, purettamaton (tai puretus väriliemessä) antaa ruskeaa
- värjäyksen lämpötila pitää olla yli 80°C

IN ENGLISH
THOUGTS
I was most surprised to find that this year I got the best blue when I had used washing soda and not ammonia to raise the pH during boiling the mushrooms. Up until now I had been sure that ammonia gave the best colors but it isn't so, and my previous results had some other thing which affected that ammonia had given me the best blues. I don't know what that is. Also I would have thought that I now had used equally old mushrooms and equal amount of them (except no5), but still I got different color in each experiment. It is possible that the mushrooms were not equally old though they looked like it. I can't say why I couldn't get the same color though I was trying to do the dyeing the same way each time (except the variation in ammonia/washing soda).
In the experiment no 4 the lesser amount of blue was most likely due to me not boiling the mushrooms as vigorously as the other experiments. Also in no 4 the yarns turned out more uneven than others. Rhubarb leaf mordant worked also with Sarcodon squamosus, like it had worked with my Hydnellum suaveolens experiments resulting more green color because of the yellow base from rhubarb leaf.
The last experiment, no 5, didn't give as good color as the experiments with rotten fresh mushrooms, and I think this is because the dried mushrooms were not old enough. It is difficult to dry rotten mushrooms.

Based on this years experience I would think that if I want blue from Sarcodon squamosus the following are important things:
- mushrooms must be very old
- boil them for a long time, hours, vigorously
- when mushrooms start to boil, add either ammonia or washing soda, both work, to raise the pH to 9
- yarns must be premordanted with alum, but also rhubarb leaf mordanting works giving greener colors. Without any mordant the resulting color is brown (which you also get if you put the mordants to the actual dyebath).
- these mushrooms don't work in low temperature, the dye bath must be over 80°C

31 comments:

  1. Mielenkiintoista. Mulla on edelleen sienivärjäys kokeilematta kokonaan. Ehkä niitä voi vielä löytyä, kannustavaa että oikein vanhat sienet voivat olla parhaita.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, jotkut voi olla parhaimmillaan vanhoina, toiset sitten taas nuorina niinkuin samettijalat.

      Delete
  2. Mielenkiintoisia kokeiluja. Erityisen mukava oli tuo kidesoodalla saatu sininen, ammoniakkia kun on niin vaikea saada.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minäkin olin ihan ihmeissäni kun aiemmin en ollut saanut kidesoodalla näin hyvää, koko ajan oppii uutta näistä.

      Delete
  3. this is so interesting, leena. and please let us know next year how the color holds up.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Thank you Velma, I will write more when I know. The next few months are usually so dark and cloudy, and days short, that it is better to test lightfastness in February or March, when there is more sun. I suspect that the color may change from blue to more green, but we'll see:)

      Delete
    2. yes, that is often the way of blues...it's not always to be happy about the changes, but these results are so lovely that i think you must be happy.

      Delete
  4. Myös minusta tuo kidesoodalisäys oli mielenkiintoinen, koska olen saanut oppia vain ammoniakin käytöstä orakkaiden kanssa.
    Kauniita sävyjä kyllä kaikkikin! Jään myös odottamaan värienkestotuloksia...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, orakkaiden väriaineet ovat näköjään niin monimutkaisia, että ei olekaan kovin yksinkertaista sanoa mikä johtuu mistäkin, toivottavasti ajan kanssa kun kokemusta karttuu niin sitten voisi varmemmin sanoa.
      Valonkestosta odotan tuon missä on rautaa puretteena kestävän paremmin, mutta oikeastaan jännittävää odottaa, miten vaan voi käydä.

      Delete
  5. Wow, I am so impressed with your dyeing results!

    ReplyDelete
  6. thank you so much for your careful observations and the wonderful pictures. the colour differences are intriguing. your comments regarding washing soda vs. ammonia are most helpful.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Thank you, I also like all the colors even if they were not what I thought they would be, they also all go together:)

      Delete
  7. The colours you got are very lovely! Thanks for documenting your procedures and results. So important but most people don't take such accurate notes.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Thanks Louisa, my memory is not so good as it used to be, so it is best to write everything down, otherwise I don't remember a month from now let alone next year, what exactly I did and even smallest changes may affect the color. And if I and others learn from this, all the better:)

      Delete
  8. Olipas taas mahtava tietopaketti. Sain kerran tosi vanhoista männynsuomuorakkaista sinertäviä lankoja ja silloin päätin, että saa olla viimeinen kerta. Työskentely mätien sienten kanssa ei ole mieltäylentävää! Mutta kokeilusi innosti taas kummasti; ehkä sittenkin vielä kerran koetan sinun kokemustesi opettamana. Mahtava ja joka vuosi varma sienipaikka minulla kyllä on tiedossa, on vain turhan kaukana. Mutta ensi vuonna ehkä (tänäkin vuonna ne varmaan siellä lötköllään odottaisivat...).
    Kiitos taas seikkaperäisestä selostuksesta!
    Larisa

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Larisa, olet ihan oikeassa tuon värjäyksen suhteen, haju on paha, kasvivärjäys on paljon siistimpää, ja toiset kasvit tuoksuvat oikein hyvältä niinkuin piiskut (juuri värjäsin toiseen kertaan lokakuisen piiskuliemen). Yritän keksiä päteviä ohjeita orakassinisten aikaansaamiseksi, mutta ainoa varma mitä voi sanoa on tuo sienten ikä ja emäksisyys keitettäessä, silti ei sävystä voi tietää etukäteen.

      Delete
  9. mahtavaa Leena, kerrassaan mielenkiintoinen postaus. jäin miettimään miten onnistut saamaan jo heti ensimmäisestä värjäyserästä sinisiä lankoja, itselleni enemmän tai vähemmän ruskeita. itse sain kokoon tänä syksynä reilut 4 kg männynsuomuorakkaita, joilla värjäsin kaksi vyyhteä, ekasta harmaanruskeaa ja toisesta vyyhdestä vaaleansinistä. viime syksynä löysin enempi ja sain kaksi kaunista sinivihreää (turkoosinvihreää) vyyhteä käyttäen kidesoodaa. noin vahvoja värejä en ole koskaan saanut, mitä sinulla. mietin, et osin johtuu varmaankin huomattavasti pienemmästä sienimäärästä. myös sillä voisi olla merkitystä, että keitän sieniä vähemmän aikaa eli noin 1-1½ tuntia. postauksesi antoi uutta uskoa männynsuomuorakas värjäyksiin, kiitos kaunis:))

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Ilona:) Mulla on sellainen käsitys, että suomuorakkaissa on ne samat väriaineet ruskeina (en just nyt löytänyt sitä mihin olin kirjoittanut joskus Riikka Räisäsen luennolla mistä mihin ne muuttuvat) tai sitten ne muuttuvat sinisiksi emäksessä (tai ainakin enimmäkseen näin, vaikka tiedän että Lundmark sanoo voivan ensin värjätä ruskeaa ja sitten sinistä, mä en ole koskaan onnistunut niin vaan sinisestä on tullut hailukkaa turkoosia. Karon menetelmä ruskeaan jälkeenpäin on musta luotettavampi). Nämä värit ovat oikeasti aika tummia (esim se löyhkisväri on paljon vaaleampi) ja värjätty valkoiselle langalle. Luulen, että sulla oli liian vähän sieniä suhteessä lankaan ja vaalea väri johtui siitä, tai sitten sienet eivät olleet tarpeeksi vanhoja. Ja/tai keittoaika ei ollut tarpeeksi pitkä. Myös minusta värjäys pitää tehdä heti keiton jälkeen, jos liemen jättää jäähtymään ja siivilöi vasta sitten niin osa väristä on mennyt takaisin sieniin. Ainakin osa sienistä kantsii jättää siivilöimättä, niin tulee tummempaa, ja minusta roskat irtoavat aika helposti pesussa ja sen jälkeen. Ainoa negatiivinen juttu orakasväreissä on, että mun kokemuksen mukaan sininen väri muuttuu langassa valon vaikutuksesta ajan kanssa vihreäksi, siihen voi mennä puolikin vuotta, mutta on harmillista jos joku ostaa multa sinistä lankaa ja sitten se onkin turkoosia/vihreää jonkun ajan päästä (vaikkakin sekin väri on erilainen mitä saa kasveista ja on tosi kaunis!). Ruotsalaiset käyttävät isompia alunamääriä, en tiedä auttaisiko se valonkestoon ja nyt on mielenkiintoista odottaa josko rautapuretus säilyttäisi sinisen värin, toivon niin. Ne vanhatkin orakaslangat mitä olen säilyttänyt kaapissa ovat ihan saman värisiä kuin alunperinkin, joten ei se valonkesto ole kuitenkaan huonoimmasta päästä vaan värin muuttuminen vaatii selvää aurinkoa.

      Delete
    2. Harmi kun kirjoitusta ei voi muokata, tuolla on siis kirjoitusvirhe, ja tarkoitin, että ne samat ruskeat väriaineet muuttuvat siniseksi emäksessä.

      Delete
    3. En vieläkään löytänyt niitä muistiinpanoja, mutta ainakin yksi asia oli, että orakkaissa on teleforihappoa, joka on ruskea väri neutraalissa mutta muuttuu siniseksi emäksessä (tai sienten vanhetessa).

      Delete
    4. sainpa taas muutaman pähkinän purtavaksi, kiitos perusteellisesta vastauksestasi Leena:))

      Delete
  10. Onpa kiinnostava ja kannustava tutkimus sienivärjäyksestä! Löysin hiljattain mustuneita orakkaita, mutta en vielä ole kokeillut, mitä väriä niistä lähtee. Ne ovat ehkä oranssiorakkaita tai ruosteorakkaita, ei ole lajintuntemus minulla vielä aivan varmaa.

    Kesällä kokeilin sinisillä ja violeteilla lupiininkukilla värjäämistä. Sain erilaisia vihreitä, myös melko tummaa sinivihreää. Kannatti kokeilla varsinkin, kun lupiineita on alkukesällä ojanvarret täynnä.

    Ulla

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei Ulla, molemmat sekä oranssiorakas että ruosteorakas käyvät vielä hyvin värjäykseen, niistä tulee emäksisessä liemessä vihreitä, mutta niitä kantsii olla vähintään 2kg/100g lankaa.

      Delete
  11. Love this! Thank you for describing the process so extensively!

    ReplyDelete