Sunday, April 17, 2016

Spring work Kevätpuuhia


Kevät etenee kovaa vauhtia. Kylvin väritattaret maaliskuun lopussa sisälle. Alla olevassa kuvassa on viime vuoden tuoreista siemenistä kylvetyt taimet jotka itivät reilussa viikossa, ja sisällä venyivät hiukan. Se ei haittaa, koska kun nyt koulin taimet, niin voin istuttaa ne syvempään. Yllä olevassa kuvassa on viime viikolla itäneitä taimia. Nämä on kylvetty kaksi vuotta vanhoista siemenistä, joita olin säilyttänyt kuivina pakastimessa, pakattuna tiiviiseen muovipussiin. Siemenet itivät vielä hyvin, mutta itäminen kesti viikon pitempään kuin tuoreemmilla siemenillä. Huoneenlämmössä säilytettynä siementen itävyys olisi hävinnyt kahdessa vuodessa.
Toiset taimet alakuvassa ovat timjamia, nekin valmiina koulittavaksi.

IN ENGLISH
Spring is advancing fast. I had sown japanese indigo inside in end of March. Plants in the picture below were sown from last years fresh seeds, and they germinated in about one week. It was still too cold outside and inside there was too warm and too little light and so the seedlings grew long stems, but it doesn't matter, because now that I prick them apart to own pots, I can plant them a little deeper.
The plants in the picture above were sown from two years old seeds, which I had kept dry in ziplog bag in the freezer. They germinated well, but germination took twice as long as that of fresh seeds.
If kept in room temperature I doubt that they would have germinated.
The other seedlings in the picture below are thyme seedlings (for eating), also waiting to be pricked out.


Punarinta on seurannut kevätpuuhia ja tullut kasvihuoneeseen sisällekin.

Robin is following me in the garden, it has come even inside my greenhouse.


Ulkotyötkin etenivät viime viikolla, kun maa on jo sulanut roudasta. Väritatar on kasvanut penkeissä kasvihuoneen edessä ja takana, mutta kohopenkeissä on ollut ongelma, koska multa valuu niistä käytäville. Niinpä sitten viime viikolla mieheni aloitti tehdä minulle penkkeihin lautareunusta, joka pitäisi mullan penkeissä:). Tässä aloitusta, voi kuinka mukavaa!

IN ENGLISH
The frost has melted from the ground and I have been able to begin work in the garden. I've grown japanese indigo in raised beds  in front of the greenhouse, and there are also beds behind it, but there has been a problem that soil doesn't stay in the bed but rolls down to the paths. So last week my husband started to build  wooden edges to my japanese indigo bed, and it will keep the soil where it should be:). Here are pictures from the start, I'm so happy!



Vanhat viime vuotiset väritattaret olivat vielä siivoamatta kuvan ottamisen aikaa, mutta eilen keräsin ne kaikki juuripaakkuineen kompostiin. Yhden penkeistä muokkasin ja kylvin morsingon sinne. Aiemmin olen esikasvattanut morsingon ja istuttanut taimista, mutta koska tässä on nyt rikkaruohoista vapaa penkki, niin ajattelin kylvää ne suoraan ulos tänä vuonna. Yöllä alkoi sade joka jatkuu vieläkin, ja siemenille tulee hyvin kosteutta. Väritattaren taimet ovat kasvihuoneessa missä on lämmitin, ja ne istutan ulos vasta toukokuun lopulla hallojen loputtua. Morsinko on helpompaa meidän ilmastossamme, mutta pidän väritattaresta niin paljon, että silti kasvan sitä enemmän.

IN ENGLISH
When I took these pictures I hadn't yet cleared the japanese indigo plants from last year to compost, but yesterday I did it. I prepared one of the beds and sowed woad also yesterday. Usually I had grown woad first inside, and then planted them outside when they are bigger, but as woad can stand night frosts and I had weed free good bed for them, I'm going to try it this way this year. It rained last night, and it is still raining, so the seeds will get a good start. We can still have freezing night temperatures until late May, so I have to grow japanese indigo bigger in the heated green house before planting them out. Woad is easier in northern climates, but I like japanese indigo so much, that I grow it more than woad.


Tuesday, April 12, 2016

Colour from polypore Ischnoderma benzoinum Värjäystä tervakäävällä


Värjäsin maaliskuussa varastossa olleilla kuivatuilla tervakäävillä, Ischnoderma benzoinum.
Minulla on jossain kuvakin männyn kannon kyljessä kasvavasta tervakäävästä muutaman vuoden takaa, mutta en nyt löytänyt kuvaa mistään. Lisään sen myöhemmin jos löydän kuvan.
Tervakääpä on keskikokoinen tai pienehkö ja litteä yksivuotinen kääpä joka kasvaa useimmiten havupuilla, mutta voi olla myös lehtipuilla. Minä olen nähnyt sitä vain mäntyjen ja kuusten seuralaisena.
Tässä on millaista ruskeaa niillä tuli. Kuivattuja kääpiä oli 550g, keitin niitä n 3 tuntia ja siivilöin mustan liemen. Värjäsin tässä määrässä 200g esipuretettua lankaa ja jälkivärinä toiset 200g, tuloksena tuollaista kellertävää keskiruskeaa ja jälkivärissä vaaleampaa.
Tein nettikauppaani myyntiin lajitelman missä on tuota tummempaa lankaa ensimmäisestä tervakääpä-värjäyksestä, sitten taulakäävillä värjättyä vaalean keltaista ja koivunkuorella ja rautapuretuksella saatua vaaleaa harmaanviolettia.

IN ENGLISH
In March I dyed with some dried Ischnoderma benzoinum-polypores.
I know I have somewhere also a picture of this polypore growing on pine stump, but I couldn't find that picture now. I'll add it later when or if I find it.
This polypore is common here in coniferous forests. It is medium or small size and not very thick polypore, it is an annual species which means that it dies in the winter and grows a new fruiting body each autumn. It can also grow on hardwood, but I've seen it only on pines or spruces.
This is what color it gave. I had 550grams of dried polypores, I boiled them for three hours, and then strained the very black bath. I dyed 200grams of mordanted wool in the bath and got medium yellowish brown and the afterbath gave the ligher colour.
I made a selection to my online shop of this darker yarn, then pale yellow yarn dyed with polypore Fomes fomentarius and light greyish lilac colour dyed with birch bark with iron mordant.




Friday, March 25, 2016

Lichens by the sea Jäkäliä rantakallioilla



Kävimme eilen mieheni ja siskoni kanssa kevätretkellä Hankoniemellä. Siellä kaikki lumi oli jo sulanut toisin kuin kotipihassa, ja oli hyvin keväistä pilvisestä ilmasta huolimatta. Rantakallioilla huomasin yht'äkkiä erikoisia jäkäliä ja jollen ole erehtynyt, niin nämä kuuluvat napajäkäliin, joista on ainakin parin tuhannen vuoden ajan saatu punaviolettia väriä fermentoimalla niitä käyneessa virtsassa eli ammoniakissa.  Niitä kerättiin ja vietiin tonnikaupalla Skandinaviasta mm Brittein saarille. Ne ovat minulle hyvin mielenkiintoisia tuosta historiallisesta näkökulmasta, mutta nykyvärjärin ei niitä kannata kokeilla. Jäkälien keruu ei kuulu jokamiehen oikeuksiin ja jäkälät uusiutuvat hitaasti, eivätkä nämä ole yleisiä jäkäliä. Lisäksi niistä saatava violetti väri ei kestä nykyvaatimusten mukaan valoa, vaan haalistuu nopeasti (tosin jäkälävärjäystä paljon tutkinut Karen Casselman sanoo kirjassaan että valonkestävyyttä voi parantaa värjäysteknisesti). Samantapaisia violetteja saa kuitenkin muista kestävämmistä luonnonväreistä helposti: kokenillista ja sen yhdistelmistä indigon kanssa.
Joka tapauksessa tässä muutamia kuvia eiliseltä meren rannasta ja näistä jäkälistä niiden luonnollisilla kasvupaikoilla. Olipa kiva päivä.

IN ENGLISH
Yesterday me, my husband and my sister went to the most southern point of Finland, Hanko, for a day trip. It was spring already there, all the snow was gone unlike in my garden, and it felt like spring though it was a cloudy day.
In the rocks by the sea I noticed some not so common lichens and if I'm not mistaken, these are rock tribe lichens (Lasallia pustulata or related to it). They are very interesting to me from historical point of view as they have been used to dye red-violet at least since the iron age, or even longer!  They were exported from Scandinavia to Britannia in very large amounts.  Today it is forbidden to collect lichens from other than your own land, unlike herbaceous plants and berries which you can collect anywhere here.
As a modern dyer I don't use them and I don't recommend using them. Firstly they reproduce slowly, and  these are not common lichens. Secondly the colour they give does not have the light fastness required for modern use to yarns which are sold, it fades quickly (though lichen dyer specialist Karen Casselman says in her book that the fastness could be improved by dye technique). It is easier and more sustainable to get the same kind of colours from cochineal, and combinations of cochineal with indigo. Anyway, it was very interesting to find them and see how they look in their natural habitat. Here are some pictures of the places they grow in nature by the sea. We had a great day.





Here are me and my husband looking at some sea birds, my sister was a paparazzi:)


Sunday, March 20, 2016

Three small polypores Kolme pientä kääpää


Useampi vuosi sitten sain ystävältäni kokeiltavaksi pienen määrän punahäivekääpää ja punakääpää. Myöskään okrakääpiä ei koskaan ole paljoa varastossa, joten värjäsin niilläkin samalla.

Nämä kääpälajit ovat melko pieniä, sellaisia peukalonpään kokoisia tai hiukan isompia.
Kaikki kolme ovat yksivuotisia kääpiä eli ne tekevät uudet itiöemät joka vuosi ja vanhat kuolevat pois.
Punakääpä, vasemmalla,  on näistä isoin ja sen myös huomaa maastossa parhaiten. Se kasvaa yleisenä lahoilla lehtipuilla, mm pihlajalla, tuomella ja koivulla.
Punahäivekääpä, kuvassa keskellä, on tuoreena myös punavioletti päällipuolelta, näissä kuivatuissa väri ei enää näy kovin hyvin. Se kasvaa kaatuneilla kuusilla tai männyillä tai niiden kannoilla.
Okrakääpä, oikeanpuolimmainen, kasvaa myös melko yleisenä samoilla lehtipuilla kuin punakääpäkin, harmillista vaan että meidän suunnalla ovat syksyt usein niin kuivia että okrakääpiä ei löydy paljoa.

Punahäivekäävällä ja punakäävällä värjäsin samalla tavalla eli yritin murskata käävät mahdollisimman pieneksi, liotin yön yli ja keitin 2-3 tuntia, Lisäsin keitinveteen kidesoodaa, niin että pH oli n 10-11. Keiton jälkeen lisäsin vettä niin että pH laski neutraaliin. Punakääpää minulla oli 20g ja punahäivekääpää 40g, värjäsin molemmissa liemissä n 20g aluna-viinikivipuretettua lankaa. Jälkeenpäin tulin siihen tulokseen, että lankaa oli punakääpäliemessä liikaa suhteessa sieniin vaikka liemen väri oli tumman punaruskea. Ruotsalainen Hjördis Lundmark suosittelee 60g kuivattua punakääpää 100g lankaa kohti

IN ENGLISH 
Several years ago a friend gave me some dried polypores to try for dyeing, these were Leptoporus mollis and Pycnoporus cinnabarinus . I also had some dried  cinnamon bracket, Hapalopilus rutilans.

All these three polypores are rather small, about size or my thumb or little bigger and all of them are annual, which means that their fruiting bodies appear in autumn and die during the winter. 

Pycnoporus cinnabarinus, on the left in the picture above,  is biggest of these, and it is easiest to notice in the forest because of it's colour. It is common here growing on decaying deciduous trees like rowans or birches.
Leptoporus mollis, in the middle, is brighter colored when it is fresh, these are dried fungi. It grows on  fallen coniferous trees, like spruce or pines.
Cinnamon bracket fungi, on the right, is also common in Finland (but unfortunately not so common in my region where the autumn is many  times too dry) growing on deciduous trees, but as it is so small and the colour is the same as is in fallen autumn leaves, it is difficult to find. 

I dyed the same way with L.mollis and P.cinnabarinus: I crushed the polypores as small as I could, soaked overnight and then boiled for 2-3 hours in alkaline water (I added washing soda to bring pH to 10-11). After boiling I lowered the pH to neutral. I had only 20 grams of P.cinnabarinus and 40grams of L.mollis, but I dyed 20 grams of mordanted wool in both baths. Later I thought that I had too much yarn in P.cinnabarinus bath!
Both these polypores dyed mordanted yarn pale yellow (but I don't know if I had had better ratio of wool to fungi with P.cinnabarinus I might have gotten darker yellow), and unmordanted wool even a bit lighter. Swedish Hjördis Lundmark recommends 60grams of dry fungi to 100grams of wool.


Okrakääpää minulla oli kuivattuna 40g. Pilkoin sen mahdollisimman pieneksi, liotin yön yli ja lisäsin keitinveteen ammoniakkia niin että pH nousi 11 (ei tarkoituksella noin korkea, vaan hiukan matalampi olisi ollut ehkä parempi). Käytin okrakäävän kanssa ammoniakkia mielummin kuin kidesoodaa, koska sen väriaineet ovat samantyyppisiä kuin orakkailla, joilla niilläkin ammoniakki on useammin antanut minulla parempia tuloksia kuin kidesooda. Keitin kääpiä ensin kaksi tuntia, sitten siivilöin liemen, ja lisäsin hiukan vettä. pH oli nyt 8-9. Värjäsin 40g aluna-viinikivipuretettua lankaa 60-70 asteessa tunnin. Väristä tuli mielestäni vaaleampi kuin olisi pitänyt, joten laitoin käävät takaisin liemeen ja keitin niitä uudelleen pari tuntia, jonka jälkeen värjäsin saman langan uudelleen, mutta väri ei tummentunut paljoakaan. Tämä on siis väri no 1.

Keskustelin tästä sitten Jenny Deanin kanssa, ja hän oli saanut parempia värejä neutraalissa liemessä, joten sitten tein niin, että alensin liemen pHta pienellä lorauksella etikkaa niin että se oli 6. Värjäsin tässä liemessä 50g pelkästään alunalla puretettua lankaa (siis ei viinikiveä mukana esipuretuksessa), ja sain tummemman värin, no 3, kuin emäksisessä liemessä. No 2 on purettamaton lanka joka oli tässä happamassa jälkivärissä.
No 4 on toinen jälkiväri, 50g, myös happamassa liemessä pelkästään alunalla puretettu lanka.
En saanut niin violetteja värejä mitä odotin, mutta ehdottomasti parempia kuin muilla käävillä tulleet keltaiset, puhumattakaan siitä miten paljon enemmän lankaa sain värjättyä samalla määrällä kääpiä:)
Lundmarkin kirjan mukaan värjäys olisi pitänyt tehdä emäksisessä liemessä, pH 8-9, mutta tämä kävi nyt minulle paremmin, koska villani aina kärsii kuumassa emäksisessä värjäämisestä, ja siksi mielummin pidän itse värjäysliemen neutraalina, ja itse asiassa sain tummempia värejä jostain syystä alemmassa pHssa. Kirjan kuvissa väristä oli tullut violetimpi silloin kun pH oli ollut 9, mutta minulla näin ei käynyt. Väriliemen keitto pitää kyllä tehdä emäksisessä liemessä.
Tätä kääpää pitäisi kyllä opetella viljelemään, jotta saisi kääpiä tarpeeksi erilaisia kokeiluja varten!

IN ENGLISH
I had 40grams of dried Hapalopilus rutilans. I crushed them to as small as I could and soaked overnight. When I started to boil them I added ammonia to them so that the pH was about 11 (I didn't aim there, it just happened, most likely little less would have been better). With this polypore I used ammonia rather than washing soda, because the dyes in this polypore are similar to the ones in tooth fungi, and in my experience ammonia works better with them than washing soda.
I boiled the fungi for two hours, then strained the bath and added some more water, the pH was now about 8-9. I dyed 40 grams of alum- cream of tartar - mordanted wool in this bath for one hour in 60-70°C. The colour became paler than I expected so I boiled the used fungi again and dyed the same yarn again, but the colour didn't become much deeper. It is no 1.

I discussed then with Jenny Dean, because she had gotten better colours in neutral bath, so next I lowered the pH of the bath to 6 with vinegar. I dyed 50 grams of white wool mordanted with only alum in this bath, and got darker colour (no3) than from the first alkaline bath. No 2 is unmordanted yarn from this acid bath.
No 4 is second afterbath, also 50grams of alum mordanted wool dyed in acid bath. 
I didn't get as purple as I had hoped but they are still much better colours than the yellows from other polypores, and cinnamon bracket also dyed much more wool with a small amount of fungi:) 
In Hjördis Lundmark's book she had dyed with pH 8-9, and gotten best colours in 9, but this didn't happen now. I don't like to dye in hight pH in hot bath, because my yarn suffers then, so this method was better for me. The extraction though is best done in higher pH. I wish I had time to learn to cultivate this polypore!

Friday, March 11, 2016

Follow up to birch bark dyeing Jatkoa koivunkuorivärjäyksille



Helmikuussa värjäsin koivunkuorella ja olin  silloin jättänyt osan vyyhdeistä vielä väriliemiämpäreihin viileään ajatuksella, että näen josko väri tummenisi.
Nyt sitten vajaan kolmen viikon päästä otin langat pois, ja kummassakaan koeämpärissä väri ei ollut tummentunut yhtään. Päinvastoin, voisi sanoa, että väri oli hiukan vaaleampi ja heleämpi kuin mikä se oli alkuperäisessä värjäyksessä ennenkuin laitoin langat ämpäreihin jatkovärjäykseen. Liemi oli hapanta. Voi olla, että valkoinen puretettu lanka olisi värjääntynyt pinkiksi viileässä, sitä pitää vielä kokeilla, mutta ainakaan lämpimässä värjätty ei tummentunut lisää vaikka liemi oli edelleen ihan punaista.

Siinä kun touhusin noiden ämpärien kanssa niin sattui vahinko ja toisesta ämpäristä loiskui lientä papereiden (onneksi ei tärkeiden) päälle. Tässä tuli sitten todistettua myös, että koivunkuori värjää paperiakin kauniin pinkiksi:) Melkein hienommaksi mitä lankoja.

IN ENGLISH
In February I had dyed with birch bark and I had then left two baths in buckets in cool storage. I had put some  already hot dyed yarns with birch bark in the buckets so that I would see it the color would become deeper with more time. 
Now after three weeks I took the yarns away, and even though the baths were still dark red, the colour of the yarns were in fact even little less deep than originally! The baths were acid, pH 6. It may be that white alum mordanted yarns would have become pink also in cool bath in longer time, but the hot dyed pinks would not benefit at all the cool bath.

While I was puttering with the buckets, I accidentally spilled birch bark dye bath on some papers (luckily not important ones). They dyed immediately nice pink so it seems that birch bark could be used also to dye paper pink:) The paper is now almost prettier pink than my yarns.