Friday, January 20, 2017

Drumstick Primrose Mittens Palloesikko lapaset


Tänä vuonna tulee 25 vuotta siitä kun äitini suunnitteli meille ensimmäiset lapaset, ne olivat Vanamo-lapaset, joita meillä on edelleen myytävänä tarvikepakettina. Vanamo on ollut hyvin ajaton malli, ja myynyt tasaisesti vuodesta toiseen.

Palloesikko on myös malli, jonka äitini piirsi jo 1990-luvulla, mutta se jäi välillä unohduksiin. Nyt muutin pikkuisen kuvioita ja tein lapasen uusilla väreillä jotka ovat minusta oikein onnistuneet. Pohjaväri on edelleen lampaanmusta. Vihreä on värjätty väritattarella ja pietaryrtillä, vaikka myös koivunlehtien ja väritattaren yhdistelmällä saa samanlaista vihreää. Kukkien värit on värjätty kokenillilla ja krapin ja kokenillin sekoituksella. Palloesikko-tarvikepaketti on nyt kaupassani.

Äitini kasvatti itse ensimmäiset palloesikkonsa siemenistä, ja siitä lähtien palloesikko onkin viihtynyt hyvin heidän puutarhassaan kukkien pitkään toukokuussa. Minun puutarhassani se ei valitettavasti viihdy yhtä hyvin, vaan vaatii muhevampaa maata, mutta itsekin pidän siitä silti paljon. Alla olevat kuvat on siskoni Henna Rajala ottanut äitini palloesikoista muutama vuosi sitten.

IN ENGLISH
This year it is now 25 years since my mother Liisa Rajala designed the first pair of mittens for us. They were Linnea-mittens, which we still sell as a kit, it has been a steady seller all this time.

Drumstick Primrose is also a design which my mother draw already in 1990s, but for years this pattern has been forgotten. Now I updated it, and knit it with new colors. The basic color is still Natural Black. Green is dyed with japanese indigo and tansy (birch leaves also give the same shade with japanese indigo). Plum is dyed with cochineal and red with a combination of cochineal and madder. Drumstick Primrose Mitten kit is now available in my shop.

Drumstick Primrose thrives in my mother's garden, and it flowers a long time in May. In my garden it doesn't do as well, my soil is not as rich in humus as the soil in my parent's garden, but I like it a lot all the same. The drumstick primrose pictures below were taken by my sister Henna Rajala in my parent's garden.




Tuesday, January 10, 2017

Some plant losses after last winter Muutamia kasvitappioita viime talven jälkeen


Vuosi sitten näihin aikoihin oli pakkasta enimmillään -28°C, nyt viime viikolla meillä oli minimi -24°C. Lunta oli vuosi sitten pari milliä, viime viikolla saman verran, ja viime viikonloppuna satoi lisää lunta. Nämä kuvat ovat eiliseltä päivältä, nyt sataa vettä. Viime talvi oli kuulemma monille kasveille kova ja tiedän tuttavia, joilta oli kuollut kasveja. Minun puutarhassani ei ollut isoja tuhoja talven jäljiltä, mutta yksi oli mistä pitääkin nyt raportoida.

Puutarhassani maa on toisaalla hyvin savipitoista ja tiivistä, kuten yllä olevan puutarhan osassa. Osassa puutarhaa sitten maa muuttuu hiekkaisemmaksi ja läpäisevämmäksi. Sinne hiekkaiseen maahan olen tehnyt kohopenkit, missä kasvavat värikasveista matarat, krapit ja pensasväriherneet, jotka kaikki ovat kuivemman ja köyhemmän maan kasveja. Siellä on myös piiskuja, resedaa ja liuskaläätettä, vaikka ne pärjäisivät kyllä savessakin. Morsingot ja väritattaret ovat yleensä puutarhan savisemmassa osassa, koska pääosin kasvatan niitä yksivuotisina, ja savessa on enemmän ravinteita ja kosteutta kuivinakin kesinä kuin hiekkamaassa.

Viime keväänä matarat ja värimaratti (Asperula tinctoria) nousivat aikaisin, kuten tavallisestikin, ja myös krappi (Rubia tinctoria) nousi tavalliseen tapaan ja oli talvehtinut hyvin jo vuodesta 2007 lähtien. Villi krappi (Rubia peregrina) sen sijaan ei noussut lainkaan. Olin istuttanut sen hiekkaiseen kohopenkkiin keväällä 2014, siitä täällä, ja lämpimän ja lyhyen talven 2014-2015 jälkeen se nousi kyllä, mutta kaikkein viimeisempänä näistä kasveista, vasta toukokuun lopulla. Minulla oli villiä krappia monta tainta, kolme oli istuttaessa isoja taimia ja loput pienempiä siemenestä kasvatettuja. Villi krappi kasvaa luonnonvaraisena Ranskassa, ja kun tavallinenkin krappi on talvehtinut minulla samanlaisessa maassa jo monta vuotta, niin en osannut odottaa hankaluuksia villin krapin kanssa. Minun olisi varmaan pitänyt peitellä se tammenlehdillä silloin joulukuussa 2015, kun säätiedotus lupasi hyvin kylmää, mutta en tajunnut, että se voisi olla arka! Pitäisikö sen olla arka? Katselin pitkin kesää niiden penkkiä toivoen, että jospa se vielä nousisi myöhemmin, mutta syksyllä piti todeta, että kyllä ne olivat kaikki kuolleet.

IN ENGLISH
A year ago last winter it was very cold - 28°C after a relatively warm December. This year last week it was also cold, -24°C, and like last year, very little snow. During last week-end it snowed more, and today it is raining. These pictures are from yesterday. I have many friends who had lost many plants during last winter: because it was suddenly so cold with very little snow cover, but in my garden there were not many losses, except one which I'm writing about now.

In my garden the soil is mostly clay and prone to water logging, like the part of the garden which shows in the picture above. In another part of the garden the soil is better, more sandy and well-drained, and there I have planted my bedstraws, madders and Genista tinctoria, which all grow in that type of soil (dry and rather poor) in the nature. I have also beds for goldenrod, weld and Serratula tictoria in sandy soil, although they would also grow in clay soil. Japanese indigo and woad are mostly in clay- part of the garden, because they are used as first year crop and in clay there are more nutrients and moisture even in dry summer. 

Last spring after the cold winter native bedstraws came up normally, as did Asperula tinctoria and all my madder plants (Rubia tinctoria). I have grown madder since 2007. Wild madder (Rubia peregrina) didn't come up at all! I had planted several plants in sandy soil in raised bed in the spring 2014, about it here, three were big plants and the rest were smaller plants which I had grown from seeds from France. All of them had come up in spring 2015 after quite warm and short winter. I didn't expect any trouble with it because madder had grown well for me already several years and always over-wintered well. In retrospect I know now I should have protected the soil from freezing deep with dry oak leaves or such, after hearing the weather forecast predicting very cold weather in December 2015. I didn't realize wild madder is more tender than ordinary madder. Should it be more tender?? All summer I looked at their bed hoping that they would come up late, but in the autumn I had to give up hope, they had all died last winter.


Toinen värikasvi, joka hiukan kärsi edellistalvesta, oli pensasväriherne, Genista tinctoria. Olin istuttanut ne 2010 eli ne olivat jo aika isoja pensaista. Suunnilleen puolet niistä ei lähtenyt kasvuun keväällä, mutta onneksi sentään puolet lähti. Tavallisinakin  talvina se palelluttaa minulla versonsa, mutta lähtee keväällä kasvuun tyvestä ja siitä saa hyvän värisadon elo-syyskuussa. Tosin siemeniä en ole siitä koskaan saanut, koska se alkaa kukkia niin myöhään. Sen versot ovat rusakoiden herkkua, ja jos pensaita ei suojaa verkolla, niin ne syödään talvella.  Näin kävi sunnuntaina ylläolevassa kuvassa olevalle kasville, mutta se kyllä keväällä nousee tyvestä.
Toivottavasti pahin tästä talvesta on nyt nähty ja kevät tulee aikaisin, ja kaikki loput kasvini talvehtivat hyvin.

IN ENGLISH
Another dye plant which suffered from last winter was Genista tinctoria. They were old plants, planted in 2010, and had come through already several winters, but about half of them didn't start to grow in the spring. I'm glad that half did. Even in normal winters it's branches above snow die, but it has always started to grow from the ground, and I could  dye with it in late summer. We have here wild hares which like to eat it's branches in the winter, and if I don't protect them, they get eaten. This happened last Sunday to a plant in the picture above, but I'm positive it starts to grow from the ground in the spring. 
Let's hope the coldest part of the winter is now over (though it may not be), and all the rest of my plants come up well in the spring.

Saturday, January 7, 2017

Elecampane as a dye plant? Hirvenjuuriko värikasvi?


Minulta kysyttiin isohirvenjuuren (Inula helenium) käytöstä värikasvina. Vaikka sitä kasvaa puutarhassani, niin en ole koskaan käyttänyt sitä värjäykseen, vaikka todennäköisesti sen lehdistä ja kukista  saisi keltaista väriä niinkuin monista muistakin asterikasvien heimoon kuuluvista kasveista. Sitä ei mainita yleisimmistä värikasveista puhuttaessa ja siksi en ollut siihen varmaan kiinnittänyt huomiota. Joskus vielä olisi kiva ihan vain kokeilun vuoksi värjätä kaikilla mahdollisilla kasveilla mitä puutarhasta ja lähiympäristöstä löytyy, mutta toistaiseksi olen värjännyt vain niillä mitä tiedän varmasti hyviksi.

Aloin sitten tutkia mitä netissä sanotaan tästä, ja yllättävästi monilla sivuilla se mainitaan värikasviksi ja jopa sen siemeniä myydään värikasviksi kasvatettavaksi, mikä on minusta hiukan kyseenalaista. Sen sijaan tieto siitä mitä väriainetta se sisältää ja miten sitä käytetään on aika epämääräistä. Yleensä sanotaan, että siitä saa sinistä (!). Botanical.com- sivuilta löysin maininnan, että sininen väri on uutettu juuresta, joka on pilkottu, haudutettu ja sekoitettu tuhkan ja mustikoiden (tai sen tapaisten marjojen) kanssa. Kuullostaa minusta hiukan oudolta, todennäköisempää olisi, että sininen lopputulos johtuisi mustikoista kuin hirvenjuuresta, mutta en tiedä.

Lisätietoa löysin sitten Su Griersonin kirjasta The Color Couldron. Tästä kirjasta löydän aina kunnon viitteet ja niin nytkin.  Griersonin mukaan vanhin maininta ylläolevasta sinisen reseptistä löytyy vuodelta 1777 Lightfoot:Flora Scotica-kirjasta. Tätä Lightfootin tietoa sinisen saamisesta on sitten toistettu myöhemissä kirjoissa, ja nykyään netissä, selkeästi kokeilematta. Grierson kuitenkin teki perusteelliseen tapaansa useita kokeiluja hirvenjuuren juurilla, myös tuhkan ja mustikoiden kanssa, mutta ei onnistunut saamaan sinistä, vaan tulos oli samean harmaa/vihertävä.
Eli voi olla, että sininen hirvenjuuren juurilla on taas yksi värjäyksen myytti, mutta koska hirvenjuuri on isokokoinen ja yleinen kasvi, niin mikään ei estä nykyvärjäreitä tekemästä lisäkokeiluja, voihan olla että joku joskus onnistuukin. Tässä on ainakin yksi syy minullakin edelleen pitää sitä puutarhassa. Ja varmasti siitä saisi keltaista lehdistä ja kukista, lisäksi se on oikein hyvä perhoskasvi.

IN ENGLISH
I got a question about  Elecampane (Inula helenium) as a dye. Though it grows in my garden, I have never used it for dyeing. I suspect it will give yellow from leaves and flowers, as many other plants from Compositae-family do. It isn't mentioned among classical and most common dye plants, so that must be why I had never paid attention to it. Someday it would be fun and interesting to try every plant I have in my garden and in wild in our property, but so far I have used plants which I know now to be good.

I then started to research elecampane, and in the internet many pages state it as a dye plant, and even it's seeds are sold for growing dye plants. However I couldn't find information about how to dye with it and what dyes it actually contains. Most pages just said that you can get blue (!) from it. Botanical.com pages say that "A blue dye has been extracted from the root, bruised and macerated and mingled with ashes and whortleberries.". It sounds strange to me, more like the blue would come from blue berries rather than elecampane roots.

As always, I found good references to this from Su Grierson's book The Color Couldron. Grierson says that the reports of it's use as a dye seem to originate from Lightfoot: Flora Scotica (1777) and in that book is just the same recipe as  above. Since then other writers seem to have copied that recipe (without trying it, it seems to me because nobody had given any better recipe). Grierson was as thorough as always, and made several dye tests with elecampane roots, also with ashes and whortleberries, but got no blue. The colour she got was "unimpressive dull grey/green shade".
So it is possible that blue from elecampane roots is one of the myths of natural dyeing. Elecampane is a big and common plant, so perhaps someone can succeed also with it's root, but it may be best to use leaves and flowers for yellow, to avoid disappointments. It is nice to know I have it in the garden, and maybe someday I will try it also, until then it is a good plant for butterflies.

Wednesday, December 28, 2016

Cortinarius sanguineus Veriseitikkivärjäystä


Täällä lounaiskolkassa Suomea veriseitikki ei ole kovin yleinen. Metsät ovat enimmäkseen kuivia mäntykankaita ja jos veriseitikkiä löytääkin jostain notkosta, niin yleensä vain kourallisen. Vaikka veriseitikki sisältää paljon punaisia väriaineita, niin sieni on pieni ja ainakin minun kokemukseni mukaan sientä pitää olla aika paljon jos haluaa saada tummaa punaista. Vaaleita värejä saa pienemmälläkin määrällä. Verihelttaseitikkiä löytää yleensä enemmän ja sen lakeillakin saa hyviä tummiakin värejä kun vain lakkeja on tarpeeksi. Veriseitikkien ja verihelttaseitikkien väriaineet kuuluvat antrakinoneihin.

Yllä olevat langat on kuitenkin värjätty veriseitikeillä. Alkusyksystä sain ystävältäni kilon verran itä -Suomesta kerättyjä veriseitikkejä, jotka olivat jo hiukan mätiä kun sain ne. Näillä sienillä sain värjättyä 100g tuota tumminta punaista, josta tulikin yllättävän tumma, ja kaksinkertaisen määrän alinta vaaleampaa punaista. Vaaleita jälkivärejä olisi varmaan tullut lisää, mutta vaaleat värit eivät myy kovin hyvin, joten en useinkaan värjää niitä. Niiden valonkestokaan ei ole yhtä hyvä kuin tummilla väreillä.
Keskimmäinen punainen on värjätty nyt joulukuussa kuivilla veriseitikeillä, suhteella 100g kuivia sieniä/100g lankaa. Kaikki langat ovat olleet esipuretettu alunalla ja viinikivellä, ja sienet ovat saaneet kiehua tunnin ennen siivilöintiä välittömästi keiton jälkeen. Värjäyslämpötila on ollut 60-70C, minkä olen huomannut antavan punaisemman värin kuin mikäli liemi olisi kuumempi.
Olin ajatellut, että kilosta tuoreita tulee noin 100g kuivattuja sieniä, mutta jostain syystä kuivatuilla en saanut yhtä voimakasta väriä kuin tuoreilla. Hyvän  värin kuitenkin ja vaaleamman jälkivärin myös. Epäilen, että syynä oli ehkä se, että tuoreet olivat osittain mädäntyneitä ja monesti veriheltoillakin vanhoilla sienillä tulee voimakkaampi väri kuin ihan nuorilla ja hyväkuntoisilla. Ehkä kasvupaikkakin voi vaikuttaa ja lisäksi veriseitikistä on olemassa kaksi eri lajia (veriseitikki, Cortinarius sanguineus ja palttuseitikki, Cortinarius vitiosus), lajit ovat hyvin toistensa näköisiä, enkä osaa sanoa kumpaan nämä saamani sienet kuuluivat, mutta veriseitikki yleisempänä on todennäköisempi. Palttuseitikki sisältää Luonnonväriaineet-kirjan mukaan vähemmän keltaista antrakinonia emodiinia, joten siitä saatava väri on punaisempi kuin veriseitikistä. Mycologia -lehdessä (2012) on englanninkielinen artikkeli näistä sienistä: Niskanen, Laine ja Liimatainen: Cortinarius sanguineus and equally red species in Europe with an emphasis on northern European material.

IN ENGLISH
Here in south western Finland mushroom Cortinarius sanguineus is not common. Forests are mainly dry pine forests, and I can find only a handful of this mushroom, if even that. They grow more in middle or east of Finland in more moist forests. Though it contains a good proportion of dye in it, it is a very small mushroom and at least my experience is that to get dark good reds you need a lot of mushrooms. For lighter colors smaller amounts is enough. Cortinarius semisanguineus which is more common here is a close relative to C.sanguineus. Caps of C.semisanguineus are a better source of mushroom reds for me because they are more abundant and it is a bigger mushroom (though not very big). Both of these Cortinarius mushrooms contain anthraquinone dyes.

However, these yarns are dyed with C.sanguineus. 
In early September I got about one kilo of fresh mushrooms from a friend who had collected them in eastern Finland. They were already a little rotten when I got them and I dyed 100g of yarn with them and got the top color in the picture. Quite nice dark red. The after bath gave me 200grams of the bottom color, and possibly I would have gotten also more lighter colours but I don't dye a lot of pale colours because they don't sell well. Dark colors are always sold  fast:)
The yarn in the middle was dyed just before Christmas with dried C.semisanguineus, and it is also a nice red.  I used 100grams of dried mushrooms to 100 grams of yarn.  All yarns were mordanted with alum and cream of tartar. Mushrooms were boiled for one hour and strained right after boiling. The temperature in the dye bath with yarns was 60-70C, which I have found gives better colors than simmering.  These yarns are now in my shop.
I would have thought that a kilo of fresh mushrooms becomes about 100grams of dried mushrooms, but for some reason I didn't get as dark color now with dried mushrooms as I got with fresh ones.  I suspect that one reason for this may be that the fresh mushrooms were very old and partly rotten. I have noticed previously that old Cortinarius mushrooms give better reds than young specimen which give more orange, and have more yellow dyes in them and less reds, so this might be the reason now, too. Also, in recent studies Cortinarius sanguineus has been split to two different species: C.sanguineus and C.vitiosus, which are quite similar. I don't know which ones I had, though C.sanguineus is more likely. C.vitiosus is not so common, and according to book Luonnonväriaineet by Räisänen, Primetta and Niinimäki, it doesn't contain emodin like C.sanguineus so the color it would give could be more red. There is an article  about these mushrooms (not dye wise) in Mycologia (2012): Cortinarius sanguineus and equally red species in Europe with an emphasis on northern European material written by Niskanen, Laine and Liimatainen.

Friday, December 23, 2016

Seasons Greetings Hyvää joulua


Veriseitikin punaista ja valkoisen sijasta vihreää joulua kaikille!

Happy holidays to everyone with red from mushroom Cortinarius sanguineus.
After cold and snow in November, it has now been warmer and the snow has melted away, though ground is still frozen. Christmas will be green instead of white here this year:)

Friday, December 16, 2016

Back to my roots Takaisin juurilleni



Otan pienen pätkän talteen jokaisesta värjätystä erästä, tässä näytteet tänä vuonna värjätyistä langoista. Kylläpä näyttääkin oranssisävyiseltä, vihreät eivät näy ollenkaan, vaikka on niitä kuitenkin tullut värjättyä aika paljon. Vuoden alussa värjäyseränumero oli 4403, ja nyt mennään numerossa 4668 eli 265 eri värjäystä tänä vuonna. Suurin osa näistä langoista on mennyt torilla, ja myös iso osa on tarvikepaketeissa. Laskin, että tällä hetkellä eri lapasmalleja on 29 ja niitä varten tarvitaan 48 eri väriä plus värjäämättömät lampaanväriset langat. Monet värit ovat lähellä toisiaan, mutta kuitenkin sävyltään hiukan erilaisia, mm Horsmassa oleva pinkki on erilainen kuin Vanamossa tai Ruusunnupussa vaikka molemmat on värjätty kokenillilla, ja mm erilaisia samettijaloilla värjättyjä vihreitä tarvitaan yhteensä kuusi erilaista eri paketteihin. Useimmat värjäyserät ovat puolen kilon kieppeillä, mutta jotkut ovat 700-800g, ja toiset taas vain 100g, ihan riippuen siitä, miten paljon minulla on saatavilla ko kasveja tai sieniä. Osa on myös kokeiluja, joista ei tule mitään erityistä ja jotka värjään uudelleen päälle jollain muulla värillä. Kaksinkertaisia värjäyksiä tulee myös vihreistä ja violeteista.

Tämä on se mitä haluan tehdä ja mikä on mieluisinta, värjätä ja kehittää itseäni siinä. Sitten torimyynti on myös hyvin tärkeää, talven aikana neulon myös pipoja varastoon kesällä myytäväksi. Nettikaupassa tarvikepaketit ovat ne tärkein artikkeli, joita yritän pitää jatkuvasti saatavilla, ja myös värjäämättömiä lankoja. Ensi vuonna täytän 60 ja selvästi huomaan, että mitä enemmän tulee ikää, niin sitä enemmän kaikkeen menee aikaa. Eläkeikään on toki vielä aikaa ja varmasti teen tätä vielä senkin jälkeen, mutta olen ajatellut, että on pakko hiukan hellittää ja vähentää jostain päästä, jotta jaksan vielä pitkään tehdä tätä (ja muutakin, kuten puutarhanhoitoa, josta nautin kovasti vapaa-ajallani). Mietin, mistä voin vähentää ja päädyin siihen, että poistin eilen Facebook-tilini kokonaan. Fb ei ole koskaan tuntunut minulle omalta kanavaltani, ja ehkä siksi siitä oli tullut sellainen pitäisi-pitäisi-juttu. Pitäisi kirjoittaa, pitäisi laittaa kuvia ja pitäisi olla aktiivinen, eikä siihen kumminkaan ollut aikaa, ja sitten on huono omatunto koko ajan.  Siitä tuli oikea negatiivisen energian kerääjä minulle. Oma työni värjäysten kanssa on enemmän sellaista hiljaista, ja parhaimmillaan hyvin keskittynyttä ja rauhallista. Nyt kun poistuin Facebookista, niin heti tuntui, että henkistä energiaa jäi yli. Tämä oli tietysti harmillista niille, ketkä seurasivat Riihivillaa Facebookin kautta, mutta jotain ratkaisuja piti tehdä oman jaksamiseni takia. Jollain lailla tämä nyt tuntuu kuitenkin oikealta, yksinkertaistamiselta ja paluulta juurille.
Blogini on nyt jo yli 10v vanha, ja tämä on se minun yhteyteni muihin. Tästä on niin paljon hyötyä ja iloa itselleni, ja varmasti muillekin. Tulevana talvena voi jossain vaiheessa olla hiljaista, joudun nimittäin silmäleikkaukseen enkä tiedä vielä milloin, mutta sen jälkeen toivottavasti kaikki taas kirkastuu näön myötä, ja uusi kevät ja kesä ovat entistä parempia, ja jaksan uusin voimin.




IN ENGLISH
I take a sample of yarn from every dyeing I do, here are samples from this year. It looks so orange, and like there were no greens at all, but they just don't show, I have dyed a lot of greens:) In the beginning of the year the dye lot number was 4403 and now it is 4668, so there has been 265 dye lots this year so far. Most of the yarn is sold at the market in Helsinki, but also a lot has gone to my mitten kits. I counted that right now I have 29 different kits for sale, and for them I need 48 different dyed colors, plus the natural colors from the sheep. Many color are similar, but not quite the same, for instance the pink for Willow Herb kit is different than the pink for Linnea or Rosebud kits though both are dyed with cochineal. I need six different greens from mushroom Tapinella atrotomentosa alone for different kits. Most dye lots are around 500g but some are 700-800g and some only 100g, depending how much I have plants or mushrooms in question. Some dyeings are experiments, and if they don't give any special color, I will over dye them. Also many greens and purples are done by dyeing the yarn twice.

This is what I want to do, and what I enjoy doing and want to improve my skill in dyeing. Of course selling at the market is also important and that is how we make our living by selling the yarns and hats and mittens which I knit during the winter. In the online shop the mitten kits are the most important article which I try to keep fully stocked all the time.
Next year I will be 60 years old, and already it seems that older I get the more time everything takes. There are still years before retirement, and I am sure I will do this even beyond that, but in order to be able to do that (and also something else in life, like gardening, which I enjoy so much in my free time), I will have to let go of something.
So what I decided to do was that yesterday I deleted my Facebook account. Fb has never been my thing, and it has always been like: I should write this, should post that, should be more active all the time, and I never had enough time and so I felt bad about it all the time.  It was negative energy. 
My own work in the contrary is more quiet, even meditative at  best, and I like to feel at peace when I do it. Now that I let go of Fb, I already feel that I have more energy. I understand that this is not good for many who followed Riihivilla through Facebook, and I am sorry, but I had to do something for myself. This feels right, simplifying things and getting back to my roots.
My blog is now over ten years old and this is my way of keeping in contact with others, and also writing down my experiences. This has helped me a lot, and I hope also others have benefited from it. Some time during the coming winter there may be a quiet period in the blog: I am waiting to have an eye operation, and I don't know yet when that is, but I hope that after that my eyesight and also everything else will become bright again, and new spring and summer will be good.

Friday, December 2, 2016

Verbascums as dyeplants Tulikukat värikasveina


Useimmiten käytän värjäykseen kasveja tai sieniä mitä saan isoja määriä kerralla, mutta on myös toisia kasveja joita käytän satunnaisesti yhden tai kahden vyyhdin värjäämiseen. Tulikukat, Verbascum, ovat sellaisia. Niitä kasvaa puutarhassani kukkapenkeissä ja jotta ne eivät pääsisi siementämään, niin leikkaan ne matalaksi kukinnan loppupuolella joka tapauksessa ja niinpä usein käytänkin ne siinä vaiheessa värjäykseen.

Saksalaisen Harald Böhmerin kirjassa Koekboya kerrotaan tulikukkien lehtien ja kukkien sisältävän samoja flavonoideja mitä on mm väriresedassa eli luteoliinia. Tästä syystä alunperin kokeilin tulikukilla värjäämistä ja vaikka väristä ei tulekaan jostain syystä yhtä voimakasta kylmän keltaista mitä resedalla, niin ihan ok väri kuitenkin ja olen värjännyt niillä jo monta vuotta. Ehkä jos raaskisin leikata kasvit värjäykseen jo nuppuvaiheessa tulos voisi olla toisenlainen, en tiedä. Minusta ne ovat niin hienoja puutarhassa, että saavat ensin kukkia:) Böhmerin mukaan vielä 1980-luvulla Turkissa paimentolaiset värjäsivät mustaa siellä kasvavien luonnonvaraisten tulikukkien lehdillä (lehdissä on paljon tanniineja jotka yhdessä raudan kanssa antavat mustaa) ja vielä nykyäänkin sitä käytetään Turkissa keltaisen värjäämiseen alunapuretuksella.

Käytän sekä kaksivuotista keltakukkasellista ukontulikukkaa (Verbascum thapsus), sekä valkokukkasellista monivuotista tummatulikukkaa (Verbascum nigrum 'Album'). Kerään siis lehdet ja kukkavarret ja käytän ne tuoreina. Kuivattu tulikukka on todella pölisevää ja voi aiheuttaa allergisia reaktioita, eikä Böhmer suosittele sen käyttämistä kuivattuna. Käytän lehtiä ja kukkavarsia n2kg/100g lankaa, lehdet ovat yllättävän kevyitä vaikka ovatkin isokokoisia, mutta kukkavarret taas painavia. Alunapuretuksella väristä tulee pehmeän keltainen ja pelkällä rautapuretuksella vihreänharmaa. Viime kesänä torilla myin tulikukilla värjättyjä lankoja, ja myöhemmin syksyllä eräs asiakas kysyi eikö blogissani ole miten se väri oli saatu aikaan. Niinpä tässä on näistä tulikukistani kuvia:).

IN ENGLISH
Mostly I use plants or mushrooms which I get a lot, but sometimes I also use plants available to me also in small amounts to dye only a couple skeins. Mulleins (Verbascum) are such plants. I grow them as ornamental plants in my garden in flowerbeds, and to prevent them to seeding too much around, I have to cut them after flowering anyway, so why not using them to dye yarn before putting them to compost.

In Harald Böhmer's book Koekboya he says that Verbascum species contain same flavonoids as weld, that is luteolin. This is why I tried them many years ago, and since then have dyed with them some skeins every summer. The color they have given me is not as strong yellow as I get from weld. Perhaps if I cut them in the beginning of flowering they would give stronger color, but as I like their towering flowers so much in the garden I always wait until they are almost finished flowering before I cut them. Böhmer says that as late as 1980s the nomads in Turkey used native Verbascums leaves to dye black (leaves contain tannins and together with iron they give black), and in some places in Turkey Verbascums are still used to dye yellow.

I grow two species of Verbascums, yellow flowering biennal Verbascum thapsus which I believe is called mullein in English, and white flowering perennial Verbascum nigrum 'Album'. I use leaves and flower stalks from both plants and I use them fresh. According to Böhmer dried and powdered mullein has been known on one occasion to cause allergic reaction to the dyer and he recommends caution with it. The actual dye (luteolin) in them is safe in the yarns. So, I use fresh plants about 2kg/100g of yarn. Leaves are surprisingly light even if they are big, the flower stalks are heavier. With alum mordant they give nice yellow like in the top picture, and with iron without alum I have gotten greenish grey. I don't have picture of it because the yarns are already all sold out last summer. In fact I'm writing this posting because a customer later in the autumn wrote to me and asked if I had written about dyeing with Verbascums in my blog:)



Tulikukat kukkivat puutarhassani heinäkuun loppupuolella.

Verbascums are flowering in my garden in the end of July.



Monday, November 14, 2016

Wool for next year Villaa ensi vuodeksi





Tänään kävimme hakemassa villaa ensi vuoden tarpeisiin. Käyttämämme villa tulee suomenlampaista Ulle ja Sebastian Nurmen luomutilalta Raaseporista. Tilalla on omat nettisivut, Bovik  ja he myyvät suoraan  karitsanlihaa, sekä myös kyyttö-naudanlihaa. Kannattaa ottaa yhteyttä, mikäli hyvä liha kiinnostaa, yhteystiedot löytyvät heidän nettisivuiltaan. Kuvat lampaista on otettu kännykällä, koska oikea kamera ei sattunut olemaan mukana, mutta näiden emolampaiden villoista kuitenkin tulee meidän lankamme:).
Seuraavaksi lajittelen villat sen mukaan minkälaista lankaa mistäkin säkistä tehdään, ja sitten viemme ne Pirtin kehräämöön, jossa ne kehrätään talven aikana meille langaksi.

IN ENGLISH
Today we went to pick up wool. The wool we use for our yarn comes  from Finnsheep from Ulle and Sebastian Nurmi's organic farm in Raasepori. They have their own web site where you can read more about them and their sheep and cattle, and look at the photo gallery of the work at the farm. The farm is called Bovik. They sell organic grown lamb meat, and beef from Finnish landrace called kyyttö, so if you live in Finland and are interested in tasty organic meat, please contact them through their web site.
My pictures of sheep are not good, they were taken with my husbands cell phone (we didn't have camera with us), but I wanted you to see those lovely Finnsheep which produce wool to Riihivilla yarn.
Next I sort out the wool and decide which kind of yarn is made from each sack, and then we take the wool to spinnery Pirtin Kehräämö where they spin the yarn for us during this winter. As you can see from the picture below, it is already winter here.