Sunday, April 19, 2015

Tannin mordant experiment 1 Tanninipuretuskokeilu 1


Talvella mietin, että olisi mielenkiintoista kokeilla mille kaikille väriaineille tanniini toimisi puretteena eli kiinnittäisi värin lankaan. Ongelma tietysti on, ettei minulla ole kesällä tarpeeksi aikaa torikiireiden vuoksi kokeiluihin, mutta sitten keksin, että samalla kun nyt puretan alunalla muutenkin lankaa kesää varten, niin teen myös tanniinipuretuslankoja, joista voin ottaa pienet pätkät ja laittaa mukaan aina normaalivärjäyksiin kesän mittaan. Niin sitten ajan kanssa kertyisi pieniä vertailunäytteitä mitä voin testailla kestävyyden suhteen ja samalla näen mille väriaineille mahdollisesti tanniini kävisi puretteeksi isommallekin määrälle lankaa. Tästä tulee pitkäkestoinen projekti, mutta toivottavasti siitä sitten joskus tulee hyödyllistä tietoa itselleni ja muillekin.

Aion nyt sitten kokeilla erilaisia tanniininlähteitä, samalla niitä tulee sitten verrattua toisiinsakin.
Ensimmäiseksi vertailuun tulee yllä olevassa kuvassa olevat tammenäkämät (aivan kuin pieniä kiviä kuvassa!), jotka ovat perinteinen tanniinin lähde ja sisältävät paljon tanniinia. Näitä käytän 50% langan kuivapainosta, Jenny Deanin mukaan tarvittava määrä on 25-50%. Niiden tuottamaan tulokseen on hyvä verrata kotoisempia tanniininlähteitä joiden sisältämästä tanniinin määrästä ei ole tarkkaa tietoa.

Alla olevassa kuvassa on lepänkuoria, näitä ajattelin käyttää 100% eli saman verran kuivia kuoria kuin lankaakin.

IN ENGLISH
During the winter I thought that it would be interesting to experiment what dyes work well with tannin as a mordant. The problem is that I don't have much time in the summer for experiments because of the market, but then I thought that while I am now mordanting yarn for the summer with alum, I can also now mordant small samples with tannin, and during summer I can put small pieces of these yarns to my normal dye pots and thus get many reference yarns and no extra work. I can then test these small yarns later for fastness and compare the color before I dye a bigger amount of yarn this way. This is a long project, but maybe it will add to my  knowledge about tannins as mordants.

I am going to try first different sources of tannins. In the first picture there are oak galls (they look like small stones in the picture, don't they!), which contain a lot of tannins and are a traditional source of it. Jenny Dean's books say to use 25-50% of them to the dry weight of the fiber, and I'm going to use 50% now. It is then good to compare my local tannin sources to oak gall results.

In the picture below there are grey alder bark, and I was thinking of using 100% of these, that is the same weight as the fiber.


Minulla oli varastossa myös kuivia pajunkuoria, näiden seassa on myös hiukan puuainesta, mutta ajattelin silti käyttää näitäkin 100%.

IN ENGLISH
I had also some dry willow bark in storage, there is some wood material mixed with barks but I thought also to use 100% of these.


Sitten on tosi vanhaa tammenkuorta ja tätä laitan myös 100%.

IN ENGLISH
Then I have some really old oak bark, and I will use 100% of this also.


Varastossa oli myös ainakin 10 vuotta sitten kerättyjä kesäisiä tammen lehtiä kuivattuna, niiden väri oli jo ihan haalistunut vaikka olin säilyttänyt niitä pimeässä, eikä niillä tuoreenakaan tullut kuin melko vaaleaa väriä, tai rautapuretuksella harmaata, joten siksi ne olivatkin jääneet käyttämättä. Nyt mietin, että nekin voisivat sisältää tanniineja, tai ainakin kokeilen onko näin. Näitä käytän 200% eli kaksi kertaa enemmän kuin kuoria.

IN ENGLISH
I had some dry oak leaves, harvested more than 10 years ago, their color had already faded some even though I had kept them in dry and dark place. They didn't yield much color, only light yellow or grey with iron mordant, so that is why I hadn't used them, but now I was thinking that maybe also they contain tannins, it is worth a try when I have them anyway. I will use these 200%, twice as much as barks.


Olisin oikeastaan halunnut kokeilla vielä koivunkuorillakin, mutta niitä ei nyt ollut yhtään jäljellä, samoin olisinpa tullut ajatelleeksi kerätä syksyiset sumakin lehdet talteen, niissä on myös paljon tanniineja kirjallisuuden mukaan.

Tanniinit puretteena voivat parantaa värien valonkestoa verrattuna purettamattomaan lankaan, mutta ne eivät anna sellaisia kirkkaita värejä mitä alunapuretuksella saadaan aikaan, vaan ainakin krapin kanssa minulla on sellainen kokemus, että väristä tulee melko lailla saman sävyinen kuin ilman mitään puretusta, vain värin kesto on parempi. Mielenkiintoista nyt sitten kesän ja syksyn mittaan kokeilla miten nämä toimivat muiden väriaineiden kanssa.
Alla kuva alunapuretuksella värjätyistä krappipunaisista, joita juuri viime viikolla värjäsin.

IN ENGLISH
I would have like to include also birch bark to this experiment, but I didn't have any of them left. Also I wish I had collected fallen sumac leaves in the autumn, they contain a lot of tannins according to literature.

Tannins as mordants may improve the fastness of natural dyes when compared to no mordant at all, but they don't necessarily give the same colors as when alum mordant is used. At least I have that experience when I used tannin mordant with madder, the color I got was about the same as when dyed with no mordant at all, except the lightfastness was a little better when tannin was used. 
Below is a picture of yarns which I dyed last week with madder, using alum as a mordant.



Monday, March 30, 2015

Failure with walnut hulls Epäonnistunut kokeilu

Syksyllä sain pienen määrän tuoreita jalopähkinän (Juglans) kuoria, ja laitoin ne likoon niinkuin olisin tehnyt kuivatuillekin kuorille. Kirjoitin silloin niistä täällä ja silloin Trevor ja Neki kertoivat, että niillä olisi ollut paras värjätä heti niiden pudottua. No, olin jo laittanut ne silloin likoamaan, enkä ehtinyt muutenkaan tehdä syksyllä kokeiluja joten ne jäivät odottamaan. Nyt sitten keitin tummanruskean liemen ja laitoin siihen 20g purettamatonta lankaa ja pätkän alunapuretettua, ja kuumensin liemen 80°C kahtena peräkkäisenä päivänä. Nähtävästi lankaa oli ihan liikaa suhteessa kuoriin, koska väriä eri tarttunut kumpaankaan lankaan juuri lainkaan, vain hyvin vaalea beige tuli lopputulokseksi. Ehkä myös pitkä liotus tosiaan vaikutti eri tavalla kuin kuivatuilla kuorilla. No voi, nyt kuitenkin taas tiedän mitä ei pidä tehdä:). Epäonnistuneistakin värjäyksistä oppii.

IN ENGLISH
In the autumn I got a small amount of fresh walnut hulls, and I put them to soak like I do with dry walnut hulls. I wrote about them here, and Trevor and Neki commented that it would have been best to dye with them immediately when they were fresh. Well. I had them already soaking and I didn't have time to dye with them in the autumn so they were left to soak. Now I boiled the dark brown liquid and after that added 20grams of unmordanted  yarn and a piece of yarn mordanted with alum. I simmered them for an hour in two days, but I suspect I had way too much yarn in relation to the amount of hulls (only a handful) because neither yarn got hardly any color, a very very light tan color. Perhaps also the long soak affected differently than with dry hulls, but now I know what not to do:) You can learn even from a failure.

Saturday, March 21, 2015

Larch and pine bark experiment results Tulokset värjäyskokeilusta lehtikuusen ja männynkuorilla


Lokakuussa sain pussillisen tuoretta lehtikuusen kaarnaa, kuvia täällä. Kuoria oli 1,5kg ja laitoin ne silloin likoamaan veteen, johon olin lisännyt kidesoodaa niin, että pH nousi 10een. Liemi alkoi käydä jonkin ajan kuluttua, mutta ehdin värjätä näillä vasta nyt talvella.

Ensin siivilöin tummanpunaisen liotusliemen ja kokeilin värjätä sillä keittämättä kuoren paloja ollenkaan. Vaikka liemi oli punaista niin lankoihin (100g) tarttui vain kellertävä väri.
Kaadoin liemen takaisin kuorien päälle ja keitin niitä hiljaisella tulella 3 tuntia, minkä jälkeen siivilöin liemen. Liemen väri ei ollut muuttunut. Värjäsin taas 100g purettamatonta lankaa, ja mallipätkät aluna-viinikivi-puretetusta langasta sekä aiemmin männynkuorivärjätystä beigestä langasta. Nyt lankoihin tarttui punertavaa väriä ja annoin vielä lankojen seistä liemessä  kolme vrk, minä aikana väri selvästi tummeni edelleen. Toisin kuin ensimmäisellä kokeilulla, nyt lankohin tuli värieroa sen mukaan olivatko ne puretettu vai eivät, purettamaton lanka tuli vaalean punertavaksi ja puretettu aika voimakkaan kellanruskeaksi. Männynkuorilanka käyttäytyi samoin kuin purettamaton.

Laitoin sitten mallipätkät langoista valonkestotestiin kuistille, puolet langoista peitettynä ja puolet suorassa auringonvalossa, ja nythän aurinko paistoi joka päivä. Alla olevassa kuvassa viivan oikealla puolella on alkuperäinen väri ja vasemmalla (lähempänä pahvia) on se millaiseksi väri muuttui vain viidessä päivässä auringossa. Eli punainen väri haalistui pois beigeksi, kellanruskea säilytti värinsä paremmin vaikka ihan lievää vaalenemista siinäkin oli, muttei paljoa. Iso vyyhti on nyt ollut pari viikkoa sisällä kylläkin valossa, muttei suorassa auringonpaisteessa ja on säilyttänyt toistaiseksi värinsä eli värin muuttumiseen tarvitaan suoraa auringonvaloa. En yhtään tiedä mihin väriaineisiin nuo lehtikuusen kuoren punertavat väriaineet kuuluvat, jos ne olisivat olleet tanniineja niin olisin odottanut niiden pitävän värin paremmin, mutta ehkä ne ovat jotain antosyaniineja, en tiedä. Tämän perusteella tästä ei tule myyntilankaa, koska vaikkapa pipoa ei kannata tehdä jos väri muuttuu auringossa noin paljon.

IN ENGLISH
In October I got some fresh larch bark from a friend, pictures of it here. There were 1,5kg of bark, and I put them to soak in alkaline water, pH 10, in October. The liquid started to ferment after some time, but I had time to dye with these only now in the winter.

First I strained the soaked bath, and tried to dye with it without boiling the barks at all. Although the bath was dark red, I only got beige to both unmordanted and mordanted yarns (100g).
I poured the bath back on top of the barks and simmered them for 3 hours, after which I strained the bath. The color was dark red, the same as before simmering. I dyed 100g of unmordanted yarn, and pieces of alum-CoT-mordanted yarn and also a piece of tan unmordanted yarn which I had gotten from pine bark bath. This time there was more color in the yarns after an hour in 60-70°C, and I left the yarns to soak for three more days during which time the color got darker. Unlike the first experiment, now there was a difference between the unmordanted and mordanted yarns. Unmordanted became rosy red, and mordanted yarn dark brownish yellow. Pine bark yarn acted the same as unmordanted.

I then wanted to try the lightfastness of these colors and put samples of them to the porch, half of them covered and half in straight sunlight. It has been now very sunny every day so the samples got a lot of sun all day. In the picture below the color on the right is the original color and on the left (closer to the text) is how sun changed it only in five days. So the red in unmordanted yarns faded away to beige, but the yellowish brown faded only a little and kept it's color reasonably well. I have had most of the red yarn inside in light, but not in direct sun now for two weeks and it has stayed red, so only strong sunlight changed the color. However, I can't use this bark for rosy red color for sale, because it can't be used  for example for a hat or anything else which gets a lot of sun. I don't have any idea what are the red colorants in larch. If they had been tannins, I would have expected them to have better fastness. Perhaps they are anthocyanins, I don't know.


Männynkuorikokeilu ei onnistunut. Nekin olivat emäsliossa lokakuulta lähtien, minkä jälkeen keitin niitä ja värjäsin, mutta huolimatta liemen tummasta väristä sekä purettamattomaan, että puretettuun lankaan tarttui vain hyvin vaalea beige. Purettamatonta männynkuori-beigeä voi kuitenkin ehkä toimia ns tanniinipuretuksena, sitä pitää testailla.

IN ENGLISH
The experiment with pine barks didn't work either. Pine barks had also been soaking in alkaline water since October, and now I simmered them for several hours, and in spite of the dark color of the bath, I got only a light tan to both unmordanted and mordanted yarns. Pine bark could perhaps be used as a tannin mordant for some other colors though, I will try that.


Wednesday, March 4, 2015

Natural Colorants for Dyeing and Lake Pigments


Viime postauksen kirjan lisäksi hankin syksyllä ilmestyneen uuden kirjan Natural Colorants for Dyeing and Lake Pigments (Practical recipes and their historical sources) tekijöinä Jo Kirby, Maarten van Bommel, Andre Verhecken, Marika Spring, Ina Vanden Berghe, Heike Stege  ja Mark Richter. Kirjan taustalla on EU projekti CHARISMA (Cultural Heritage Advanced Research Infrastructures - Synergy for a Multidisciplinary Approach to Conservation/Restoration), jonka puitteissa asiantuntijatyöryhmä tutki tekijöitä jotka vaikuttivat luonnonvärien koostumukseen niillä värjätyissä tekstiileissä tai pigmenteissä, ja miten tämä koostumus vaikutti lopulliseen väriin. Osana tätä tutkimusta tehtiin sarja reseptejä, jotka pohjautuivat historiallisiin lähteisiin, ja näissä resepteissä tutkittiin miten värjärin helpostin kontrolloimat tekijät kuten uuton tai värjäyksen lämpötila tai aika vaikuttivat väreihin. Tässä yhteydessä projekti piti kaksi avointa työpajaa v 2011, toisen tekstiilien värjäyksestä luonnonväreillä ja toisen historiallisten pigmenttien tekemisestä luonnonaineista. Tämä kirja syntyi näiden työpajojen pohjalta, ja se on tarkoitettu esipuheen mukaan opetusmateriaaliksi tai tieteelliseen työhön: konservaattoreille, tutkijoille ja opettajille, jotka tarvitsevat helposti muunneltavia ja toistettavia reseptejä.

Kirja on pehmeäkantinen ja sivuja siinä on 114. Kuvia on jonkin verran, mutta tekstiä enemmän ja sitä on saatu mahtumaan paljon pieneen tilaan ja se on asiaa joka sana. Kirjaan on saatu mahdutettua lyhyet mutta tiiviit luvut yleisimmistä historiallisista värikasveista ja niiden sisältämistä väriaineista ja  kemiasta värjäyksen takana. Kirjassa on luku historiallisista resepteistä (pohjautuen latinankielisiin ja germaanisilla kielillä - muttei valitettavasti skandinaavisilla kielillä- oleviin manuskripteihin ja julkaisuihin) eri aikakausilta antiikin ajoista lähtien, ja lopuksi niihin pohjautuvat käytännön reseptit, jotka on tehty yhdistämällä tärkeimpiä yhteisiä tekijöitä resepteissä. Eniten erilaisia variaatioita kirjan resepteissä on väriresedalla ja krappijuurella. Muista värikasveista on lyhyemmin, mutta kaikki erilaiset värien lähteet on käsitelty lyhyesti (suoravärit, puretevärit ja kyyppivärit). Pigmenttien osuudessa kirjassa on samoin ensin käsitelty historiallisia reseptejä ja sitten niistä mukailtuja käytännön reseptejä ja kokemuksia.

Useassa kohtaa kirjassa painotetaan, että tämä kirja ei ole tarkoitettu harrastajavärjärille, vaan tutkijoille ja konservoijille, mutta itse koin kirjan tosi hyödylliseksi omalta kohdaltani (no ehkä en ole ihan tavallinen harrastajavärjäri, mutten ole tutkijakaan). Aivan aloittelijalle kirja ei ehkä ole sopiva, mutta mikäli on kiinnostunut kasvivärjäyksen historiallisesta puolesta, niin silloin ilman muuta kirjasta löytää paljon mielenkiintoista. Pidin siitä miten paljon perusteellista asiatietoa oli sisällytetty kirjaan sen pienestä koosta huolimatta. Reseptit on tehty hyvin pienille määrille nestettä ja lankaa, mutta niitä pystyisi suurentamaan samassa suhteessa. Itselleni oli hyvin mielenkiintoista lukea ja katsoa miten saatava väri muuttui uuton tai värjäyksen olosuhteita muutettaessa ja myös johtopäätöksissä löysin monia mielenkiintoisia pieniä kohtia, jotka joko vahvistivat jotain itsenikin kokemaa tai sitten antoivat ideoita.
Osuus mikä käsitteli historiallisia pigmentteja oli laajempi kuin tekstiilien värjäystä käsittelevä osa, ja tästä aiheesta en ole itse lukenut näin perusteellista tietoa aiemmin. Tekisi mieli kyllä joskus kokeilla näillä ohjeilla pigmenttien tekemistä, mutta toisaalta en osaa ollenkaan piirtää tai maalata, joten siinä mielessä lankojen värjäys on enemmän minun juttuni.

Olen oikein iloinen, että tekijät päättivät tehdä työpajojen tiedoista tämän kirjan, ja toivoisin, että olisi  enemmänkin tämänkaltaisia julkaisuja ja kirjoja saatavilla tieteellisten piirien ulkopuolella.

IN ENGLISH
Besides the book in my last posting I had bought another new book, and this was published last autumn. It is called Natural Colorants for Dyeing and Lake Pigments (Practical recipes and their historical sources) by Jo Kirby, Maarten van Bommel, Andre Verhecken, Marika Spring, Ina Vanden Berghe, Heike Stege  ja Mark Richter. Behind the book is European project CHARISMA (Cultural Heritage Advanced Research Infrastructures - Synergy for a Multidisciplinary Approach to Conservation/Restoration). One of the research activities has explored the factors influencing the final composition of natural organic dyes on a dyed textile or in a prepared pigment, and the effect this composition has on the overall final colour.  As part of this, a series of recipes based on those found in historical sources was designed to study the effects of easily controlled factors such as temperature of dye extraction or dyeing and the time taken. The recipes were a basis of two open workshops held in 2011, one on preparation on historical lake pigments and another on textile dyeing with natural organic dyes. This book was made as a result of these workshops to produce teaching material or scientific work to those who need easily modified and reproducible recipes; conservators, scientists and teachers.

This book has soft covers and has 114 pages. There are pictures but more text. 
There are short but very informative chapters about most important historical dye plants and the dyes they contain, about chemistry behind dyeing and pigments, examples of historical recipes from manuscripts and publications in Latin-based and Germanic (except Scandinavian, unfortunately) languages classified according to general historical periods, and recipes based on historical recipes (not any one recipe, but including the common features of many recipes). There are most  recipes with weld and madder, other dye plants were treated shorter, but all different types of dyes were there (direct dyes, mordant dyes and vat dyes).
Also in the chapters about lake pigments were first the historical sources and recipes, and then practical recipes.

In several parts of the book the authors write that this is not a book for hobby dyers, but instead for conservationists and scientists, but I found this book very interesting and also useful for me (I admit I'm not a hobby dyer but neither am I a scientist). Perhaps this is not a book for a beginner dyer, but for one interested in historical aspect of natural dyeing and dyes I'm sure this book will offer interesting things. I liked very much how even though the book was not very big there was so much (historical and scientific) information in it. The recipes were made for a small amount of liquid and yarn (for experimental purposes), but they can be modified for also bigger amount of liquid. I found it interesting to read and see, how the color changed when the temperature or other variables changed, and I also found many interesting bits in the conclusions, which either confirmed something that I had experienced myself, or which gave inspiration or ideas.

The part of the book about lake pigments from natural dyes was larger than the one about dyeing textiles, and I had never read this much about this subject, it was very interesting. I would like some day to try to make lake pigments myself with these recipes but as I can't  paint or draw (at all!), maybe dyeing yarn is more my thing:)

I am very glad that the authors decided to make a book based on those workshops (and other thorough research), I wish there were more books like this available also to other than scientific community.





Saturday, February 21, 2015

Luonnonväriaineet -kirja A new Finnish book review


Sain viime viikolla tammikuussa ilmestyneen uuden suomalaisen kirjan luonnonväriaineista. Kirjan tekijöinä ovat Riikka Räisänen, Anja Primetta ja Kirsi Niinimäki. Kirja on tietokirja ja siihen on koottu yhteen viimeisintä luonnonväriaineita koskevaa tutkimusta sekä ulkomailta että kotimaasta. Tekijät haluavat tuoda esille luonnonvärien monipuolisuuden ja niiden erilaisia sovellusmahdollisuuksia, myös teollisessa tuotannossa.

Kirjassa on 280 sivua ja se on jaettu kolmeen osioon. Ensimmäisessä osassa on käsitelty joukko Suomessa luonnonvaraisena kasvavia tai viljeltäviä värien lähteitä, järjestyksessä niiden antaman värin mukaan.
Toisessa osassa on  perusresepti väriaineiden käsittelemiseen ja värjäämiseen, sekä esitelty  joitakin erikoistekniikoita. Kankaanpainamisesta luonnonväreillä on myös lukunsa.
Kolmas osa, nimeltään Luonnonväriaineiden teknologia on pisin ja siinä on tietoa luonnonväriaineista ja niiden rakenteesta ja ominaisuuksista tekstiileissä (mm värinkestosta, UV-suojaavuudesta, antimikrobiaalisuudesta ja nanoteknologiasta), värjäytymiseen vaikuttavista tekijöistä ja värjäyksen ja kankaanpainannan prosesseista. Värikasvien viljelystä on myös luku. Kirjan läpi menevänä teemana on ympäristömyönteisyys ja lopussa on myös hyvä ja inspiroiva luku ympäristömyönteisestä tekstiilisuunnittelusta. Kirja katsoo tulevaisuuteen.
Alla olevia kuvia klikkaamalla ne saa isommiksi ja toivottavasti sisällysluettelosta saa selvän.

Suurin osa kasvi- ja sienivärjäystä käsittelevistä kirjoista suomenkielellä ovat olleet ns. reseptikirjoja, jotka kyllä ovat oikein hyviä aloittelevalle värjärille, mutta kun harrastuksessa on päässyt alkuun, niin on paljon hyötyä, jos tietää mitä värjäyksessä tapahtuu ja mitä väriaineita missäkin kasveissa on. Tästä kirjasta löytyy juuri sellaista tietoa, ja se on erittäin tervetullut suomalaisille värjäreille, siinä kuin oppimateriaaliksi taide- ja käsityöalan koulutukseen. Paljon tutkimusta edelleen tarvitaan, mutta toivottavasti tämä kirja myös innostaa osaltaan siihen, ja että tutkittu tieto sitten myös päätyy käytännön värjäreiden saataville.

Pidin kirjassa siitä, miten värien lähteet oli lueteltu niistä saatavan värin mukaan ja että oli kerrottu mitä väriaineita ko kasvit sisältävät. Sinisen värin kohdalle sisällytetyt marjavärit hiukan poikkesivat muusta kirjan linjasta mielestäni, koska ympäristömyönteisyyteen kuuluu oleellisesti valmiiden tuotteiden pitkä ikä ja kirjankin mukaan marjojen antosyaanit eivät ole kestäviä värejä tekstiileissä (toki niidenkin paikka olisi kirjassa, ja värien huonosta kestosta kerrotaan kyllä, mutta en ehkä olisi laittanut niitä sellaiseen kohtaan mistä voisi saada kuvan, että niitä suositellaan sinisen lähteeksi).
Seitikkien kohdalla oli mielenkiintoista lukea veriseitikkien ja verihelttaseitikkien jakautumisesta uusiin lajeihin, tällä myös saattaa olla merkitystä niistä saatavalla värillä.
Kirjassa ei ole kuin yksi perusresepti värjäykseen ja puretukseen, sekä tanniinipuretukseen, mutta tämä on varmaan tarkoitettukin vain yleisohjeeksi, koska värjäyksen kulkuhan voi vaihdella paljon riippuen siitä millä kasvilla tai sienellä värjää ja millaista väriä haluaa. Puretuksesta ja luonnonpuretteista oli erityisesti kirjan kolmannessa osassa mielenkiintoinen luku, ja se inspiroi kovasti ainakin minua miettimään jatkossa lisää kokeiluja ja löytämään itselleni sopivia tapoja miten saisin haluamiani värejä myös luonnonpuretteilla. Luvut väriaineiden kemiasta ja värjäykseen vaikuttavista tekijöistä ja värien ominaisuuksista tekstiileissä olivat minulle tietysti hyvin mielenkiintoisia ja tarpeellisia mielestäni kaikille hiukan edistyneemmille värjäreille (vaikka täytyy myöntää, että nanoteknologiaa käsittelevä teksti meni minulla hiukan yli ymmärrykseni).
Pidin myös siitä, että kirjassa oli  kattava lähdeluettelo (12 sivua), joista sitten voi etsiä lisätietoa jos jokin asia kiinnostaa erityisesti. Kirjaa ja lähdeluetteloa tulee varmasti luettua moneen kertaan.

Indigovärjäystä kirjassa oli käsitelty parissakin kohdassa, mutta mielestäni sille olisi voitu uhrata vielä hiukan enemmän tilaa, koska siitä ja sen kemiasta ei suomenkielisissä värjäyskirjoissa ole kovinkaan perusteellisesti. Myös mitä indigon esiasteita on morsingossa ja väritattaressa ja miten ne muuttuvat uutossa olisin kaivannut, koska se auttaa ymmärtämään jos tulee ongelmia uutossa (ja värjäyksessä). Kirjassa oli kolme reseptiä indigovärjäykseen, kaksi pienimuotoiseen ja yksi kuvaus teollisuusmittakaavan värjäyksestä, ja hiukan ihmettelin niissä käytettävän natriumhydrosulfiitin määrää (50 - 140g/10 litraa nestettä), mikä minusta tuntuu tosi suurelta. Tietysti käytettävään määrään vaikuttaa liemen happipitoisuus, mutta itse käytän n 15-20g/30litraa nestettä, josta tulee n5-7g 10 litraa nestettä kohti, ja se pelkistää mielestäni liemen ihan hyvin.
Kankaanpainantakohdassa selostettiin mielenkiintoinen Päivi Vaarulan kokeilu indigon pelkistykseen sokerilla selluloosakuitujen kanssa. Kiinnostavaa, että tavallinen taloussokeri pelkisti hänen kokeiluissaan paremmin kuin hedelmäsokeri, mitä yleensä suositellaan. Indigon sokeripelkistys on myös menetelmä missä minulla on opittavaa.

Kokonaisuutena kirja täytti odotukseni ja suosittelen sitä ehdottomasti kuuluvaksi värjärin kirjastoon. Kokeilevallekin värjärille siinä on inspiraation lähteitä ja vaikka värjäyksen takana oleva kemia ei innostaisikaan, niin se auttaa ymmärtämään mitä värjäyksessä tapahtuu ja kun tekee uusia kokeiluja niin mitä ehkä kannattaa tehdä. Kirja avaa uusia näkökulmia ympäristömyönteiseen värjäyksen tulevaisuuteen ja toivottavasti tulevaisuudessa tulee paljon lisää uutta tutkimusta ympäristömyönteisestä värjäyksestä ja väriaineista.
Kirjaa voi ostaa mm Adlibriksesta.

IN ENGLISH
Last week I got a new Finnish book about natural dyes. It is called Luonnonväriaineet (Natural colorants) and writers are Riikka Räisänen, Anja Primetta  and Kirsi Niinimäki. In this book there is  the latest research about natural colorants from around the world combined in Finnish. The writers want to show how versatile natural colorants are, and also to show the possibilities of their applications.

The book has 280 pages and is divided in three parts. The first part introduces some native Finnish plants or plants which can be cultivated here, according to the color they may produce.
The second part is about dyeing and printing fabric with natural dyes, and includes some special techniques (examples of my solar dyeing experiments are included here).
The third part is the longest and it is called The Technology behind/of Natural Colorants ( Luonnonväriaineiden teknologia), and there are chapters about the chemistry of natural colorants and their attributes in textiles ( fastness, antioxidant activity, antimicrobial properties and nanotechnology), things which influence dyeing, and the processes behind dyeing and printing fabric. There is also a chapter about how to cultivate some dyeplants in Finland.
There is a theme of sustainability through the book, and it looks towards future.

Most of the dye books in Finnish are "recipe books", which are well for a beginner dyer, but after you know the basics it is useful to know more about what happens in the dyepot and what are the colorants in different plants. This book is meant also for a text book for art and textile schools, but it is very welcome also for an advanced hobby dyer. There is a need for a lot more research about natural colorants, and hopefully this book also inspires new research. Naturally I hope that that new research someday finds it's way also to hobby dyer:)

I liked about this book how the plants were grouped according to what color they produce, though I must say that the fact that berry dyes had been put in the blue section together with indigo bearing plants was not in my mind in line with the sustainability theme in the book. In order for a textile to be sustainable it should have a long life, and it was admitted in the book that anthocyanin berry dyes are not fast so their life is not long (though I admit that berry dyes should be included in this book, but perhaps not in a place which makes the reader think that they were recommended for a source for blue color).
In a chapter about red Cortinarius mushrooms it was interesting to read new information that Cortinarius sanguineus has now been split into two species and Cortinarius semisanguineus into three different species, and there are differences in the dyes the two C.sanguineus species contain, and so also  in the colors they give. I don't think the differences in the dyes in the three other species has yet been studied.
There is only one basic recipe for dyeing and mordanting in this book, it was probably meant only as a guideline. In the third part of the book there was a very interesting chapter about mordants and also natural mordants (mainly tannin) and how they work chemically, though there is still yet much research to be done about natural mordants. This is a great inspiration for me to try to find the ways to get the colors I want with natural mordants, and I'm sure I will do much experimenting in the future when ever I have time.
The chapters about the chemistry behind natural colorants are very good for an advanced dyer (though I must admit that the chapter about nanotechnology went over my head).
I also liked the good list of references (12 pages), I am sure I will also find it very useful.

I would have liked to see the part which discussed dyes from indigo bearing plants and dyeing with indigo more comprehensive, including what are the precursors in each plant and what happens to them in extraction and dyeing. There is not much literature about indigo dyeing and chemistry behind it in Finnish, so that would have been helpful for dyers (I found that knowledge helped me to understand, especially when something didn't work out like it should have).
There are three recipes in the book about indigo dyeing, two small scale and one industrial scale, and I was a bit puzzled by the amount of hydrosulphite used in those recipes (50-140grams to 10 litres vat). I know the amount of oxygen in the vat affects to the need of hydrosulphite, but I use 15-20grams at the most to 30 litres vat (which translates to 5-7grams/ 10 litres), and that amount is enough to reduce the vat in my experience.
In the chapter about printing there was an interesting description about Päivi Vaarula's experiment about printing with indigo to cellulose fibers and using  sugar to reduce the indigo. In her experiment ordinary household sugar worked better than fructose which is normally recommended. I have still so much to learn about fructose/sugar reduction of indigo.

On the whole this book was as good as I expected it to be, and it is a must among the Finnish books about natural dyes and dyeing.  It offers also inspiration for an experimenter dyer, and it helps to know even some of the chemistry behind the dyeing. I liked the sustainable approach of the book, and I hope there will be much more research going on about sustainability and natural dyeing and natural mordants in the future.